Tähtiin kirjoitettu?

Kuinkahan lie,
Minneppä vie,
Tää tie,
Kun venttaa jo kulkijaa.
Kuinkahan lie,
Mahtaako siellä,
Oottaa se onneni maa?
Jos minä nostan,
Kytkintä nyt,
Ja vaihdan kunnolla maisemaa.
Kuinkahan lie,
Eiköhän sielläkin leipää ja punkkua saa.

Mä oon kuullut ennenkin,
Puuskutuksen veturin,
Kun se kiskoo vaunujaan.
Miksi viivyttelisin?
Eksyn sinne kuitenkin.
Sehän kirjoitettu on tähtihin.

Reittisi sun,
Ja reittisi mun,
On karttaan piirtäneet viivojaan.
Sinne ja pois,
Voi kunpa vois,
Ees joskus viipyä vaan.
Askeleet nuo,
Vie ja ne tuo,
Kun aikaa raitilla tuhlataan.
Luonasi vaan,
Oikenemaan,
Nää joutavat kiemurat saa.

Mä oon kuullut ennenkin,
Äänen sumusireenin,
Ja sen airon loiskeen,
Ja haitarin.
Miksi sitä surisin?
Kivillä jos kävinkin.
Sehän kirjoitettu on tähtihin.

Mä oon kuullut ennenkin,
Puuskutuksen veturin,
Kun se kiskoo vaunujaan.
Miksi viivyttelisin?
Eksyn sinne kuitenkin.
Sehän kirjoitettu on tähtihin.

(Pauli Hanhiniemi ja Hehkumo: Tähtiin kirjoitettu)

Muuttoapulaiset tulevat huomenna, ja perjantaina lähdetään. Vielä on kamalasti tekemistä sitä ennen. Pikkusen haikea olo. Mutta kyllä se tästä. :)

Onko täällä muuten muita Hehkumo-faneja?

Mössa

Jag har en ny mössa.


Malli: Mariomyssy
Lanka: Novita Puro, sävy Ruska, noin 60 g

Kun kerta asutaan täällä Pohjanmaalla vielä pari viikkoa, niin täytyyhän tuota ruotsiakin hieman käyttää (paitsi että siihen se nyt saa jäädä, sori vaan). Jep jep. Muutto on kohta edessä. Kaakkois-Suomeen. :)

Harmaa poncho

Tällainen poncho valmistui harmaasta kirppislangasta. Menekkiä en tiedä, enkä lankaa, enkä ole ihan varma puikoistakaan (varmaan jotkut kuutoset), mutta lopputulos on ihan jees. Tein tätä välityönä, taisin aloittaa jo joskus kevättalvella. Mallin idea on tempaistu jostakin, en muista yhtään mistä. En kuitenkaan seurannut mitään varsinaista ohjetta. Ajatuksena on siis neuloa kaksi suoraa kaitaletta, jotka yhdistetään ponchoksi. Kun lankaa jäi, ja kaula-aukko tuntui aika isolta, tein tuohon vielä löysän poolokauluksen. Lanka taitaa olla jotain mohairsekoitetta.

Ihan kiva.

Baktus

Tein Baktuksen Novitan Purosta. Halusin kokeilla sekä mallia että lankaa, josta on puhuttu paljon. Tykkäsin molemmista. Huivi valmistui nopeasti. Se on just sopiva sekä syys- että talvitakin seuraksi.

Malli: Baktus
Lanka: Novitan Puro, Ruska, 100 g
Puikot: Oliskohan ollut vitoset

Puro oli tosiaan mukavan pehmeää, mutta miuta vähän häiritsi se, että lanka oheni välillä tosi paljon. Yhden kerran jopa katkaisin langan tarkoituksella, kun löysin oikein ohuen kohdan, ja solmin sen sitten paksummasta kohdasta uudelleen yhteen. Muuten kyllä tykkäsin langasta. Väritkin ovat kauniita. Yritin etukäteen etsiä Puroista sellaisen punaisen sävyn, joka sopisi syystakkiini. Tuo ruska taitaa olla kaikkein lähellä oikeaa (kuvassa takki on vähän liian kirkkaan värinen). Baktus on ollut jo paljon käytössä, mutta sain aikaiseksi blogata siitä vasta nyt.

Tunnustus

Sain tunnustuksen Seraynalta. Kaunis kiitos! Tarkoituksena on listata viisi itselle tärkeää asiaa, joten tässä tulee oma listani:

1. Rakkaat ihmiset. Perhe on miulle tosi tärkeä, samoin ystävät. Vaikka en olekaan mitenkään yltiösosiaalinen yksilö, niin en tulisi toimeen ilman rakkaitani. Eli perhe (sanan laajassa merkityksessä) ja kaverit (niin vanhat kuin uudetkin), tykkään teistä!

2. Terveys, sekä fyysinen että henkinen. Tykkään lenkkeillä, koska siitä tulee niin hyvä olo, mutta myös henkinen hyvinvointi on tärkeää. Olen usein miettinyt, että olen mielummin köyhä ja onnellinen kuin rikas ja onneton. Onneksi todellisuus ei ole yhtä mustavalkoinen, mutta tajusitte varmaan pointin. :)

3. Työ. Olen edelleen tooodella onnellinen, että olen saanut oman alan töitä. Ehdin olla maisteriksi valmistumisen jälkeen puolisen vuotta työttömänä, joten työpaikan saaminen oli mahtava juttu. Vaikka freelancerin toimeentulo ei olekaan ihan yhtä turvattu kuin "normaalien palkansaajien", olen silti erittäin tyytyväinen.

4. Harrastukset. Teen käsitöitä, luen ja lenkkeilen. Talvisin hiihtelen, mutta en veren maku suussa (paitsi joskus). Tykkään myös pyöräillä. Omistan ihanan maastopyörän, joka on valitettavasti jäänyt tänä vuonna aika vähälle käytölle. Kaupungilla pyörin vanhalla tavispyörälläni, jonka olen saanut joskus ala-asteella (!). Kyllä, pyöräni ikä lähentelee kahtakymmentä vuotta. Ja koko on jäänyt pieneksi jo aikoja sitten, mutta ei paljon (pienelle ihmiselle pieni pyörä). Uusi on kyllä jo harkinnassa.

5. Luonto. Tämä kohta sisältää tavallaan tuon edellisenkin. Luonto antaa voimaa, mutta myös rauhoittaa. En tiedä, pystyisinkö asumaan ihan keskellä kaupunkia. Olemme myös avokin kanssa kiinnostuneita vaelluksesta. Vaikka kammoankin hämähäkkejä. Ja vähän myös sellaisia jättikokoisia muurahaisia, joita oli Salamajärven kansallispuiston polut täynnä.

Pannaan hyvä kiertämään. Luovutan tunnustuksen edelleen Heidille, Anna-Maijalle ja Tikrunmamille.

Kärsivällisyys on hyve

Kun nyt ei ole mitään valmista esiteltävää, niin näytetään sitten huikaisevan punainen kuva Anni-langoista (800 g), jotka ostin tätä ihanaa villatakkia varten:

Ehdin kuitenkin aloittaa villatakkia vasta myöhemmin syksyllä/talvella, koska roosa tunika on vielä puikoilla ja vie kaiken ylimääräisen aikani ja energiani.

Siinä paha missä mainitaan:

Onneksi se on sentään jo näin pitkällä. Taustalla on muuten äitini virkkaama päiväpeitto, joka on aivan ihana. Ja reilunkokoinen. Siitä voisi saada käsityksen, että kärsivällisyys kulkee suvussa. Öh, siis mikä..?

Syyskesän kukkasia

Tällä kertaa ei mitään käsitöihin liittyvää. Kiitos ja anteeksi.

Otin viime viikonloppuna paljon kuvia kotikodin pihapiiristä. Täällä kerrostalossa asuessa ei pääse nuuhkimaan syysleimuja tai keräilemään viinimarjoja, joten nekin asiat piti tietysti hoitaa noiden parin päivän aikana, kun olimme käymässä kotikonnuilla. Ehdin myös käydä avokin kummitytön synttäreillä, vierailla oman kummipoikani luona, nähdä kavereita ja sukulaisia, ihmetellä maalaismarkkinoilla ihmisvilinää, rentoutua mökillä, syödä marjoja (ja kerätä niitä mukaan) ja käydä mustikassa. Moneen sitä ihminen repeää kun oikein tahtoo. :)

Tässä hieman väriloistoa:

Punaisia viinimarjoja oli paljon.

Krassi on todella upean värinen kukka.

Olikos tämä petunia?

Tomaatit ovat alkaneet jo punastua. Söin yhden. Makoisa oli.

Ruiskukka. Ihan uskomattoman upean värinen.

Aah, syysleimuja. Tunsin kerran niiden tuoksun nenässäni, vaikka kukkia ei näkynyt lähimaillakaan. Eikä tainnut olla vielä edes kukinta-aika. Näitä on joskus saatava myös omaan pihaan. Ensin on tietysti saatava se piha.

Voi jestas. Ei miusta taida olla ikuisesti asumaan kerrostalossa. Onneksi ikkunalaudalla on ruukkubasilikaa ja chilin taimia, ne vähän lievittävät tämän multasormen kasvimaankaipuuta. :)

Synttärilahjoja

Äiskällä oli synttärit toukokuussa ja iskällä kesäkuussa. Kävimme avokin kanssa Kreikan-matkan jälkeen kotikonnuilla, mutta siiheksi en ollut ehtinyt tehdä mitään lahjoja, koska yritin silloin ennen matkaa neuloa ahkerasti pitsineuletakkia. Kävimme viime viikonloppuna pikavisiitillä kotikotona. Nyt miulla oli viemisiä. :)


Äiskälle tekemässäni hiuspannassa on sama pitsimalli kuin valkoisessa pitsineuletakissakin. Veljellä on tässä kuussa synttärit, joten hänelle ja iskälle virkkasin tuollaiset kännykkäpussit. Voi olla, ettei niille ole hirveästi käyttöä, mutta miehille on niin vaikeaa keksiä lahjoja. Ei viitsi aina tehdä sukkia. :) Ja nuo olivat ihanan nopeat tehdä, toisen tein autossa. Napit vein äiskän nappilaatikosta. ;)

Mainitsenpa minäkin, että edustimme kolmisen viikkoa sitten Vaasan kaupunginkirjaston neulekahvilaa Stundarsin käsityöläispäivillä. Sää oli mitä mainioin, ihmisiä kävi paljon katselemassa töitämme, ja seura oli aivan loistavaa. Kivaa oli!


Roosa tunika on edelleen puikoilla ja edistyy tuskastuttavan hitaasti. Taisin joskus vannoa, etten enää ikinä tee ohuesta puuvillalangasta mitään, ainakaan paitaa, ainakaan isoa paitaa. Mutta se taisi unohtua jossain vaiheessa...

Otin muuten kotikotona pihapiiristä paljon kuvia. Palaan niiden tiimoilta asiaan ehkä jo huomenissa.

Eksyin Ravelryn ihmeelliseen maailmaan

Vietin koko lauantaiaamun Ravelryn sivuilla. Olin jo aiemmin kirjautunut sivuille, mutta nyt vasta ehdin tutustua niihin tarkemmin. Voi että, siellähän on vaikka mitä! Yritän nyt jatkossa panna neulomukseni myös sinne. Minut tosiaan löytää sivuilta nimellä Villis.

Otsikko yrittää kömpelösti vihjata, että katsoin eilen ensimmäisen jakson sarjasta "Eksyin Jane Austenin maailmaan" ja ihastuin ikihyviksi. :)

27

Synttärit. Mikä ihana (teko)syy lahjoa itseään langoilla! :)

Pirkkalankaa Tampereen-matkalta.

Kaikki rakkaat ovat kaukana, mutta onneksi on puhelin ja facebook. Päivän kruunasi avokin veljentyttären puhelimessa laulama onnittelulaulu. Niin herttaista!


Vietän illan itsetehdyn sushiannoksen, punaviinilasillisen, eilen neuletapaamisessa aloitetun (tai puretun ja aloitetun) tunikaneuleen ja tuoreiden mansikoiden parissa. Niin, ja Terry Pratchettin.* Oh, joy.

*Ajattelin vihdoin katsoa digiboksilta Pratchettin kirjaan pohjautuvan elokuvan. En ole vieläkään kyllästynyt graduni materiaaliin, kuvitelkaa! Kirjailijan verbaalinen iloittelu on kyllä jotakin aivan uskomatonta. Tutustukaa, jos ette ole vielä sitä tehneet. Olen tainnut harrastaa tätä aivopesua jo ainakin kerran aiemminkin... ;)

Pitsineuletta

Tässä tää nyt olis. Kyllä tässä menikin aikaa, vaikka ihan simppeli olikin. Yksinkertainen pitsineule jäi helposti mieleen, joten tätä pystyi tosiaan neulomaan telkkarin ääressä. Mutta kuten jo aiemmin mainitsin, en ole täysin tyytyväinen tähän. Kappaleet näyttivät koko ajan ihan sopivilta, mutta kun ompelin neuleen kokoon, se olikin yhtäkkiä ihan valtava. Kappaleet varmaan kasvoivat ommellessa, muuta selitystä en keksi. Siis eihän ne mitenkään voineet olla alusta asti liian isot, kyllä mie ainakin silmämääräisesti mittailin. ;) No suurin syy taitaa olla se, että käytin eri lankaa kuin mallissa. Sen vuoksi jouduin muokkailemaan mittoja aika reilustikin. Kuvat ovat aika surkeita, sori.

Malli: Novitan Pitsineuleinen jakku, vuosi ja numero jäi merkkaamatta kun otin kopion lehdestä

Lanka: Sportimo, noin 450 g

Voihan tätä ainakin kotona pitää, jos ei viitsi ihan kylille asti lähteä. Lanka on mukavan pehmeää ja lämpimän tuntuista. Ehkä mie itsekin lämpenen tälle ajan myötä. :)

Ihanaa puuvillaa, lallallaa

Kuvitelkaa tähän sellainen tyttömäinen riemunkiljahdus. Mie nimittäin omistan nyt 14 kerää Novitan Luxus Cottonia! Sain tänään neuletapaamisessa vinkin (kiitos!), että Citymarketissa on edullisia lankoja. Otin vinkistä vaarin ja käväisin kaupassa - enkä tosiaan lähtenyt kotiin tyhjin käsin. Pengoin alekoria varmaan kymmenen minuuttia ja lopulta löysin tarvittavan määrän vihreää Cottonia. Haluaisin tehdä tällaisen ihanan mekon, jos langanmenekki ja mitat edes jotenkuten täsmäisivät Cottonin kanssa. Tällä kertaa taidan ihan oikeasti tehdä mallitilkun. :)

Taustalla näkyvät Tennesseet tahtoivat kans mukaan, enkä mie raaskinut jättää niitä kauppaan. Niillekin olisi jo vaikka mitä suunnitelmia, mutta taidan kuitenkin ensin keskittyä muihin projekteihin.

Pitsineuletakki valmistui, mutta siitä ei tullut ihan niin kivaa kuin olin toivonut. Palaan sen tiimoilta myöhemmin asiaan kuvien kanssa. Pari pienempää työtä on ehtinyt valmistua tässä välissä, mutta toinen niistä on hyshys-juttu, enkä siten uskalla paljastaa sitä toistakaan, koska se on melkein samanlainen.

Lomatunnelmia

Valkoinen pitsineuletakki ei sitten valmistunutkaan ajoissa työkiireiden vuoksi. Mutta eipä tuolla ollut niin väliä, Kefaloniassa oli niin lämmin, että neuletakki olisi saattanut olla sinne liian kuuma. Neule on edelleen puoltatoista hihaa vailla. Nyt miulla pitäisi kuitenkin olla taas aikaa neuloa. :)


Kefaloniassa oli ihanaa. Aurinkoa, kukkia, rantoja, meri, kukkia, vuoria, tavernoita, kukkia... Vuokrasimme skootterin kolmeksi päiväksi ja ajelimme sillä pitkin saarta. Se oli kyllä tosi hyvä investointi, kävimme paikoissa, jonne ei olisi tullut jalkaisin tai bussilla mentyä, ja saimme muutenkin mennä ja tulla oman aikataulumme mukaisesti. Kävimme myös yhtenä päivänä melomassa kajakilla. Sekin oli elämys! Sinä päivänä tuuli aika hurjasti, joten alussa vähän hirvitti, mutta kun olimme päässeet mereen (suoraan aaltoja päin vain, huh), vaikein olikin jo takana. Lounaaksi maistuivat leipä, tsatsiki, tomaatit ja vesimeloni. Vesi oli uskomattoman kirkasta!


En ottanut neulomista mukaan reissuun, koska ajattelin, etten ehdi kuitenkaan syventyä mihinkään. Enkä olisi varmaan paljon ehtinytkään. Olimme melkein koko ajan menossa jonnekin. Ennen reissua ehdin neuloa pienen pussukan mp3-soittimelleni, mutta siitä en taida ottaa kuvaa, koska lopputulos ei ole kovin hääppöinen...


Reissussa rähjääntyy ja niin edelleen. Onnistuimme molemmat saamaan loman jälkeen jonkun kesäflunssan. Toivottavasti flunssa väistyy pian, sillä ajattelimme mennä juhannuksena vaeltamaan. Sitä ennen aion kuitenkin ehtiä myös neuloa. Onneksi neuletakin pitsikuvio on helppo, joten tekelettä voi hyvin neuloa samalla kun katselee telkkaria. Valkoinen väri on alkanut vähän tympäistä... Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että neule täytyy saada nopeasti valmiiksi. :)

Uusia tyynyjä

Halusin olohuoneeseemme keväisempää ilmettä. Satuin löytämään sopivan värisen kangaspalan Anttilan palalaarista. Jos oikein muistan, niin pala maksoi kaksi euroa, ja palasta sai neljä tyynynpäällistä, eli yhden päällisen hinnaksi tuli vain 50 senttiä, ihanaa. Pihi minä hykertelee tyytyväisenä...


Olin aikaisemmin ostanut olohuoneen pöydälle vihreän pöytäliinan, joka on onneksi melkein samanvärinen kuin tyynynpäällisten kangas. Valkoisten sohvatyynyjen kanssa nuo vihreät ovat mukavan raikkaan näköisiä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että vihreä on lempivärini... :) Sisätyynyt ovat Ikeasta, muistaakseni Irma-nimiset.

Viime aikoina puikoilla on viihtynyt valkoinen pitsineuletakki. Sen kanssa tulee kiire, koska haluaisin neuleen mukaan Kreikan-matkalle, ja lähtö on jo reilun viikon päästä. Vähän jo jännittää... Siis sekä matka että se, saanko neuleen valmiiksi. ;) Takakappale ja toinen etukappale ovat valmiina. Toista etukappaletta aloitin eilen Euroviisuja katsellessa. Silviisii, Suomi.

Vappupostia

Tekaisin kämmekkäät valkoisesta keinokuitulangasta (nimeä en muista) ja vihreästä seiskaveikasta. Valkoista lankaa oli jäänyt yli Fifi-huivista. Ihanaa, nämä kämmekkäät eivät kutita. Orava-mallin löysin tältä sivulta. Kiitos, Heidi, vinkistä!

Leivoin ennen kuvan ottoa nimpparimuffinsseja, siksi miulla on noin hieno essu päällä. Tällä tavalla peitetään taitavasti kasvot, kun ei haluta omaa naamaa nettiin. :)

Hauskaa vappua kaikille!

Kauluri

Voi kun nämä kuvat ovat pimeitä ja epäselviä. Mutta minkäs teet, kun ulkona sataa vettä, eikä luonnonvaloa yksinkertaisesti ole tämän enempää (enkä jaksa enää odotella aurinkoista säätä).

Malli: Wham Bam Thank You Lamb
Lanka: Novita Tango, vajaat 50 g

Sain avoanopilta kassillisen lankoja. Kiitos kiitos! Tämä ihanan pehmeä Tango-lanka oli myös kassissa. Muut langat ovat mohair-tyyppisiä ihanuuksia, joista syntyy varmasti jossain vaiheessa jotain kivaa. Nyt puikoilla on parikin erilaista tekelettä, joista kerron myöhemmin lisää.

Hyvää pääsiäistä!

Mambo-villatakki

Vihdoinkin Mambo-villatakki on valmis. Tai se valmistui oikeastaan jo pari viikkoa sitten, mutta kuvat sain otetuksi vasta viikko sitten, ja nyt vasta ehdin blogata.

Malli: Oma
Lanka: Novita Mambo, metriä vaille 700 g

Etukappaleisiin ja hihoihin tein palmikot, selkäpuolella on pelkkää sileää neuletta. Leveä nappilista, raglanhihat. Kaulukseen asti oli vielä epäselvää, tuleeko tähän huppu vai ei. Lopulta lankaa jäi niin vähän, että tein kauluksesta tuollaisen "tavallisen". Ompelin parit nepparit kaulukseen, joten sen saa myös kivasti pystyyn, eli näin:


Yritin piiloutua villatakin sisään. :) Nepparit ompelin, koska en tajunnut tehdä napinläpiä ylös asti. Villatakki on tosiaan sävelletty omasta päästä. Miulla oli tietynlainen kuva valmiista villatakista, ja aika hyvin lopputulos vastaakin mielikuvaani. Kauluksesta tuli tuollainen, koska siitä tuli tuollainen. ;) Napinlävet tein omasta päästä (en ollut koskaan tehnyt vielä napinläpiä puikoilla). Takakappaletta muotoilin hieman, jotta neule istuisi paremmin päälle. Miulla kun on sen verran leveä lantio, että alhaalta sopivan levyinen neule olisi ylhäältä turhan leveä. Kun tekee ite, saa just sopivan. :) Tykkään!


Puunapit ovat ihania. Onneksi ostin sellaiset tähän, vaikka ensin katselinkin tavallisia (tylsiä) muovinappeja.


Yhdessä kuvassa näkyy samalla reunaa uudesta Mario-myssystä, jonka tein automatkan aikana, kun ei tarvinnut itse ajaa. Lankana on käytetty Novitan Luxus Stonea, joka osoittautui mukavan pehmeäksi villalangaksi. Myssy on tosi mukava päässä (ei varmaankaan ole mikään yllätys, kun on kyse tästä mallista; ihan mahtava malli ja ohje).

Alussa oli tuolivanhus...

Eli tällainen:

Luvassa pitkä juttu, koittakaa jaksaa...

En tajunnut ottaa kuvaa, kun istuin oli paikoillaan, joten kuvitelkaa se oikealle paikalle. :)
Sain tuolin kummitädiltäni ja kummisedältäni. Se oli menossa kaatopaikalle. Pelastin sen ilmeisesti sangen viime tipassa. Iskä ja veli vähän naureskelivat, kun halusin tuoda tuolin kotiin, sen verran huonossa kunnossa se silloin oli. Mutta miullapa oli visio. ;) Kummitäti oli itsekin kunnostanut samanlaisia tuoleja, samoin hänen tyttärensä. Tuoli oli tukevan oloinen ja kuulemma mukava istua. Ja muutenkin uusi aluevaltaus tuntui ajatuksena ihan kivalta.

Tällaiselta tuoli näytti takaa:

Sitten alkoi tuolin purkaminen. Se oli ehtinyt olla ulkona aika kauan, onneksi sentään räystään alla. Sade oli kuitenkin ehtinyt jo vähän vaurioittaa sitä, joten päätin purkaa sen aika alkutekijöihin. Nypin niitit yksi kerrallaan irti. Se olikin aika hurjaa hommaa, sillä ruostuneiden niittien päällä oli liimaa (ehkä reunassa oli ollut aikaisemmin joku nauha?), ks. kuva.

Kun niitit olivat poissa, sain kankaat irti. Siinä vaiheessa tuolivanhus näytti tältä:

Kuvassa se on jo hiottu ja parit lommot kitattu. Veli onneksi auttoi hiomalla koneella suorat osat. Istuimessa oli käytetty täytteenä joko meriheinää tai jouhia, veikkaan tuota meriheinää (haluan nyt siis korostaa sitä, etten ole koskaan tehnyt mitään tällaista, enkä siten myöskään tiedä, miltä kuivattu meriheinä näyttää). Ne mie halusin säästää, koska ne kuuluivat mielestäni oleellisesti tällaiseen vanhaan tuoliin. Tässä vielä kuva istuimen alapuolelta:

Kuva on vähän epäselvä, mutta siitä näkee kuitenkin, että nuo... mitä ne nyt olivatkaan... no, nuo ristikkäin menevät nauhat olivat suht hyvässä kunnossa. Kun poistin sinisen kankaan, löysin sen alta huonokuntoisen harsokankaan, joka piti heiniä/jouhia paikoillaan. Vaihdoin harsokankaan uuteen. Kun uusi harso oli paikoillaan, tamppasin istuinta mattopiiskalla ihan älyttömän kauan, mutta silti tuntui, että pölyä irtosi koko ajan vaan lisää. Uh. No, onneksi pölyn irtoaminen loppui jossain vaiheessa, niin että uskalsin laittaa uuden kankaan paikoilleen. Maalasin tuolin puuosat ja päällystin kaikki päällystettävät osat. Ja tadaa:

Isn't she a beauty?

Istuimeen kangas on niitattu, selkänojaan (eteen ja taakse) sekä niitattu että liimattu. Tuoli odotteli reunanauhoja melkein puoli vuotta, mutta nyt sain vihdoin aikaiseksi ostaa ja laittaa ne paikoilleen. Panin vielä jalkojen alle huopatassut, ettei lattiaan tulisi naarmuja. Yksi vastoinkäyminenkin koettiin: Kittaus petti toisesta käsinojasta ja siihen tuli todella näkyvä rako (yksi käsinoja on siis koottu kahdesta osasta, välissä on tapit). Iskä tuli apuun, porasi jonkun pultin yhdistämään osia, kittasi, hioi ja maalasi. Ja hyvä tuli!

Nyt siis Hollywoodin tyyliin kiitospuhe, heh heh: Kiitos, Eva ja Esko, että sain tuolin teiltä. Kiitos Heidille vinkeistä. Suuri kiitos iskälle ja veljelle ihan konkreettisesta työavusta, ja kiitos äiskälle, että lähdit kangaskauppaan miun kanssa (ja muustakin avusta, jos unohdin jotain). Kiitos myös avokille, että jaksoit kuunnella miun vaahtoamista (olkoon mies nyt jatkossa avokki, ettei tule kyselyjä siitä, olemmeko jo avioituneet...). Saapa nyt nähdä, tuleeko vastaavanlaisia projekteja tehtyä enemmänkin. Yhden konttorituolin olen verhoillut yhdessä veljen kanssa, ja toinen samanlainen tuoli olisi vielä odottamassa. Sekin tuoli, kuten tämä kaunokaiseni tässä, on porukoitteni luona noin 500 kilometrin päässä, joten se varmaan saa odottaa verhoilua vielä tovin.


Mie rrrakastan tätä tuolia. :) Ja kyllä, tämä on edelleen neuleblogi, itse asiassa sain eilen yhden ison neuleen valmiiksi. Esittelen sen, kun saan otettua siitä kuvia. Halusin vain vähän hehkuttaa tätä tuolia ensin. :D

Hyvää ystävänpäivää!

Rankka reissu

Harrastin extreme-urheilua viime sunnuntaina. Ajoin polkupyörällä lumihangessa Kädentaitomessuille. Autokin olisi ollut käytössä, mutta enhän mie nyt autolla, kun pyörälläkin pääsee... Pyörätiet oli aurattu varmaan viimeksi joskus perjantaina, tai siltä ainakin tuntui. En kuitenkaan viitsinyt kääntyä takaisin. Mitä lähemmäs keskustaa pääsin, sitä vähemmän tieltä löytyi "umpihankea", jossa oli helpompi ajaa kuin polulla, jossa on kävellyt jo kymmenen ihmistä (vaikka aurattu tie on tietysti paras tie). Pyörä nyki ja tempoi. En meinannut päästä kävelijöistä ohi, kun vauhti ei tahtonut riittää. Perisuomalainen kirosana käväisi mielessäni muutaman kerran. Ja kello oli kuitenkin jo yhdentoista kieppeillä, eli luulisi auraajien olevan silloin jo liikenteessä. Takaisin tullessa pätkä pyörätietä oli aurattu, mutta sekin lysti loppui äkkiä, kun ajoin kauemmas keskustasta. No, tää on tätä talvipyöräilyä... Muuten kyllä reissu oli oikein kiva. Jätin Miehen kotiin, jotta saisin rauhassa ihastella myytäviä tuotteita (vaikka eipä hän olisi lähtenytkään :)). Ja teinkin oikein kivoja löytöjä:


Forsman Tean Päivän piristäjä -yrttiteetä ja kaksi hauskaa POP designin tiskirättiä. Toisessa on Gazpachon ohje. :)


TitiTyyn kojulta löysin kaksi kerää BC Garnin Sock woolia. Väriyhdistelmä on aika kiva. Näistä tulee varmaan jotkut perussukat. Raidalliset sukat eivät välttämättä kaipaa mitään erityistä kuviota ollakseen näyttävät.


Ihana fuksianpunainen BC Garnin Lucca-lanka on myös TitiTyyltä. Hyllyssä oli paljon muitakin syötävän hyvännäköisiä lankoja, mutta tuo fuksia puhutteli miuta eniten. Mie vaan hypistelin ja ihastelin tuota lankaa, vaikken edes tiennyt, mitä siitä tekisin. Ostin silti. :) Tmi Pirjo Huhtakankaalta ostin vyyhdin lampaanvillaa sukkatarpeiksi. Kaunis lanka sekin, tuollainen luonnonvalkoinen.

Shoppailusaalis

Voisin melkein sanoa, että lähti vähän mopo käsistä. Mutta vain melkein.

Päätin sitten ensimmäistä kertaa tutustua "uuden" kotikaupunkini lankakauppoihin (joista tiedän kaksi). Aikaisemmin olin käynyt vain marketeissa lankaostoksilla, mutta vastaisuudessa saatan mennä penkomaan myös näiden kahden lankakaupan hyllyjä. Varsinkin kun toisen kaupan myyjä oli todella mukava, jutteli leppoisasti ja toivotteli vielä tervetulleeksi uudestaankin. Jäi hyvä mieli. :)


Nämä on kuitenkin ostettu marketista. Kaksi kerää ihanaa vihreää Isoveljeä ja viisi kerää ihanaa keltaista Isoveljeä. Keltaisten varalle olen tehnyt jo vähän suunnitelmia. Vihreille suunnittelin tulevaisuutta myssynä ja lapasina, kunnes...

löysin Heleniä poistokorista. No juu, se on keinokuitua, mutta ah niin pehmeää (kun vaan muistan olla tekemättä samaa virhettä kuin viimeksi, jolloin prässäsin läppäpiponi, joka lörpsähti niin ohueksi, että päätä paleltaa pakkasella). Maijaa näin myös ensimmäistä kertaa kaupassa, siis LANKAkaupassa, koska marketithan tuppaavat olemaan aika Novita-painotteisia. Ensin meinasin tehdä keltaisesta Isoveikasta sukat, mutta sitten löysin tuota Maijaa. Eli siitä tulee luultavasti sukat. Uskaltauduin myös ostamaan kerän Stone Luxusta, koska, no, se oli alennuksessa... Mie vähän kammoan 100 % villalankoja, koska pelkään, että ne kutittavat, mutta jos tuota nyt kokeilisi. Siitä siis pipoa tai jotain muuta pientä.

Löysin poistokorista vaaleansinistä Phildarin Charly-lankaa. Tämä on kuulemma oikein hyvälaatuista keinokuitulankaa, joka sopii myös vauvojen vaatteisiin. Väri ei ole tosiaan ihan miun väri, joten niistä tulee joskus joku vauvan vaate.

Ja sitten vielä Mamboa, 800 grammaa, tarjouksesta. Näillekin on jo suunnitelma valmiina, mutten uskalla vielä kertoa, ettei tule suorituspaineita. :) Olisin ostanut vihreää, koska mainoksen mukaan sellaistakin oli, mutta kun aikani lankakorin vieressä murheellisena seisottuani sain aikaiseksi kysyä aiheesta myyjältä, hän sanoi, ettei sitä vihreää ollut tullut eikä ollut tulossa. Onneksi tykkään sinisestäkin. Ainakin just tuollaisesta tummasta.

Huomauttaisin vielä, että langat on ostettu yhteensä neljästä eri kaupasta ja kolmena eri päivänä (eikä edes peräkkäisinä), joten en pode huonoa omaatuntoa. ;) Nyt viikonloppuna on muuten Vaasassa kädentaitomessut, jossa ajattelin piipahtaa. Onneks mie en koskaan sorru heräteostoksiin...

MarioMyssy ja lapaset

MarioMyssy on ollut valmiina jo jonkin aikaa, samoin lapaset. Molemmat ovat olleet suht ahkerassa käytössä. Langan nimeä en tiedä, mutta veikkaisin, että siinä on mukana jotain keinokuitua, koska se ei juurikaan kutita. Olin nuorempana neulonut pipon, joka oli ihan liian iso (opiskelukaverini tokaisi kerran vilpittömän hyväntuulisesti, että onpas ihana spurgumyssy). Purin, vyyhditin, kastelin ja kerin. Lopputuloksena oli jotain 130-140 grammaa kivaa ruskeaa lankaa.



Malli on siis Jatan MarioMyssy. Ohje oli tosi selkeä ja kiva! Myssy on sen verran reilu, että korvat eivät palele ja tukkakin mahtuu tarpeen vaatiessa sisäpuolelle. Ja kavennus on tosi nätti. Kiitos, Jatta, hyvästä ohjeesta. :)


Lapaset ovat ihan perusmallia. Vähän jännitti, milloin lanka loppuu kesken... Ei onneksi loppunut. Ja vaikka teinkin lapasista tyköistuvat, mahtuu niiden alle vielä ohuet sormikkaat. Ovat mukavan lämpöiset vähän kovemmallakin pakkasella, kokeiltu on. :)