Kun nyt ei ole mitään valmista esiteltävää, niin näytetään sitten huikaisevan punainen kuva Anni-langoista (800 g), jotka ostin
tätä ihanaa villatakkia varten:
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1kVPjkKTEzS-DPqGAqrm4WPOts95abKZwM05kiwDkAxAPpsmWxu9hem_EkuxI1jYVaRzYBF15oFFFJD46C_ENoksVuP9sJU3kN0UdXAkQMsDyXw4FXBksq63_c42CZU03iD74ATayFBw/s320/IMG_6466.JPG)
Ehdin kuitenkin aloittaa villatakkia vasta myöhemmin syksyllä/talvella, koska roosa tunika on vielä puikoilla ja vie kaiken ylimääräisen aikani ja energiani.
Siinä paha missä mainitaan:
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7GGtYYm6C4YvL1XOJzPXVZC3YMhskaLHtnk652SONTSuOYNrCKrJFptjjhpcoTfr0Uno3hT0H2NNTmJBfsw7uShwgiDfhJoorc-dEAUexNTrE_oHgFysAgd7gtNb9PclRfQmTNjx2G-o/s320/IMG_6470.JPG)
Onneksi se on sentään jo
näin pitkällä. Taustalla on muuten äitini virkkaama päiväpeitto, joka on aivan ihana. Ja reilunkokoinen. Siitä voisi saada käsityksen, että kärsivällisyys kulkee suvussa. Öh, siis mikä..?