Tunnustus

Sain tunnustuksen Seraynalta. Kaunis kiitos! Tarkoituksena on listata viisi itselle tärkeää asiaa, joten tässä tulee oma listani:

1. Rakkaat ihmiset. Perhe on miulle tosi tärkeä, samoin ystävät. Vaikka en olekaan mitenkään yltiösosiaalinen yksilö, niin en tulisi toimeen ilman rakkaitani. Eli perhe (sanan laajassa merkityksessä) ja kaverit (niin vanhat kuin uudetkin), tykkään teistä!

2. Terveys, sekä fyysinen että henkinen. Tykkään lenkkeillä, koska siitä tulee niin hyvä olo, mutta myös henkinen hyvinvointi on tärkeää. Olen usein miettinyt, että olen mielummin köyhä ja onnellinen kuin rikas ja onneton. Onneksi todellisuus ei ole yhtä mustavalkoinen, mutta tajusitte varmaan pointin. :)

3. Työ. Olen edelleen tooodella onnellinen, että olen saanut oman alan töitä. Ehdin olla maisteriksi valmistumisen jälkeen puolisen vuotta työttömänä, joten työpaikan saaminen oli mahtava juttu. Vaikka freelancerin toimeentulo ei olekaan ihan yhtä turvattu kuin "normaalien palkansaajien", olen silti erittäin tyytyväinen.

4. Harrastukset. Teen käsitöitä, luen ja lenkkeilen. Talvisin hiihtelen, mutta en veren maku suussa (paitsi joskus). Tykkään myös pyöräillä. Omistan ihanan maastopyörän, joka on valitettavasti jäänyt tänä vuonna aika vähälle käytölle. Kaupungilla pyörin vanhalla tavispyörälläni, jonka olen saanut joskus ala-asteella (!). Kyllä, pyöräni ikä lähentelee kahtakymmentä vuotta. Ja koko on jäänyt pieneksi jo aikoja sitten, mutta ei paljon (pienelle ihmiselle pieni pyörä). Uusi on kyllä jo harkinnassa.

5. Luonto. Tämä kohta sisältää tavallaan tuon edellisenkin. Luonto antaa voimaa, mutta myös rauhoittaa. En tiedä, pystyisinkö asumaan ihan keskellä kaupunkia. Olemme myös avokin kanssa kiinnostuneita vaelluksesta. Vaikka kammoankin hämähäkkejä. Ja vähän myös sellaisia jättikokoisia muurahaisia, joita oli Salamajärven kansallispuiston polut täynnä.

Pannaan hyvä kiertämään. Luovutan tunnustuksen edelleen Heidille, Anna-Maijalle ja Tikrunmamille.

Kärsivällisyys on hyve

Kun nyt ei ole mitään valmista esiteltävää, niin näytetään sitten huikaisevan punainen kuva Anni-langoista (800 g), jotka ostin tätä ihanaa villatakkia varten:

Ehdin kuitenkin aloittaa villatakkia vasta myöhemmin syksyllä/talvella, koska roosa tunika on vielä puikoilla ja vie kaiken ylimääräisen aikani ja energiani.

Siinä paha missä mainitaan:

Onneksi se on sentään jo näin pitkällä. Taustalla on muuten äitini virkkaama päiväpeitto, joka on aivan ihana. Ja reilunkokoinen. Siitä voisi saada käsityksen, että kärsivällisyys kulkee suvussa. Öh, siis mikä..?

Syyskesän kukkasia

Tällä kertaa ei mitään käsitöihin liittyvää. Kiitos ja anteeksi.

Otin viime viikonloppuna paljon kuvia kotikodin pihapiiristä. Täällä kerrostalossa asuessa ei pääse nuuhkimaan syysleimuja tai keräilemään viinimarjoja, joten nekin asiat piti tietysti hoitaa noiden parin päivän aikana, kun olimme käymässä kotikonnuilla. Ehdin myös käydä avokin kummitytön synttäreillä, vierailla oman kummipoikani luona, nähdä kavereita ja sukulaisia, ihmetellä maalaismarkkinoilla ihmisvilinää, rentoutua mökillä, syödä marjoja (ja kerätä niitä mukaan) ja käydä mustikassa. Moneen sitä ihminen repeää kun oikein tahtoo. :)

Tässä hieman väriloistoa:

Punaisia viinimarjoja oli paljon.

Krassi on todella upean värinen kukka.

Olikos tämä petunia?

Tomaatit ovat alkaneet jo punastua. Söin yhden. Makoisa oli.

Ruiskukka. Ihan uskomattoman upean värinen.

Aah, syysleimuja. Tunsin kerran niiden tuoksun nenässäni, vaikka kukkia ei näkynyt lähimaillakaan. Eikä tainnut olla vielä edes kukinta-aika. Näitä on joskus saatava myös omaan pihaan. Ensin on tietysti saatava se piha.

Voi jestas. Ei miusta taida olla ikuisesti asumaan kerrostalossa. Onneksi ikkunalaudalla on ruukkubasilikaa ja chilin taimia, ne vähän lievittävät tämän multasormen kasvimaankaipuuta. :)

Synttärilahjoja

Äiskällä oli synttärit toukokuussa ja iskällä kesäkuussa. Kävimme avokin kanssa Kreikan-matkan jälkeen kotikonnuilla, mutta siiheksi en ollut ehtinyt tehdä mitään lahjoja, koska yritin silloin ennen matkaa neuloa ahkerasti pitsineuletakkia. Kävimme viime viikonloppuna pikavisiitillä kotikotona. Nyt miulla oli viemisiä. :)


Äiskälle tekemässäni hiuspannassa on sama pitsimalli kuin valkoisessa pitsineuletakissakin. Veljellä on tässä kuussa synttärit, joten hänelle ja iskälle virkkasin tuollaiset kännykkäpussit. Voi olla, ettei niille ole hirveästi käyttöä, mutta miehille on niin vaikeaa keksiä lahjoja. Ei viitsi aina tehdä sukkia. :) Ja nuo olivat ihanan nopeat tehdä, toisen tein autossa. Napit vein äiskän nappilaatikosta. ;)

Mainitsenpa minäkin, että edustimme kolmisen viikkoa sitten Vaasan kaupunginkirjaston neulekahvilaa Stundarsin käsityöläispäivillä. Sää oli mitä mainioin, ihmisiä kävi paljon katselemassa töitämme, ja seura oli aivan loistavaa. Kivaa oli!


Roosa tunika on edelleen puikoilla ja edistyy tuskastuttavan hitaasti. Taisin joskus vannoa, etten enää ikinä tee ohuesta puuvillalangasta mitään, ainakaan paitaa, ainakaan isoa paitaa. Mutta se taisi unohtua jossain vaiheessa...

Otin muuten kotikotona pihapiiristä paljon kuvia. Palaan niiden tiimoilta asiaan ehkä jo huomenissa.

Eksyin Ravelryn ihmeelliseen maailmaan

Vietin koko lauantaiaamun Ravelryn sivuilla. Olin jo aiemmin kirjautunut sivuille, mutta nyt vasta ehdin tutustua niihin tarkemmin. Voi että, siellähän on vaikka mitä! Yritän nyt jatkossa panna neulomukseni myös sinne. Minut tosiaan löytää sivuilta nimellä Villis.

Otsikko yrittää kömpelösti vihjata, että katsoin eilen ensimmäisen jakson sarjasta "Eksyin Jane Austenin maailmaan" ja ihastuin ikihyviksi. :)

27

Synttärit. Mikä ihana (teko)syy lahjoa itseään langoilla! :)

Pirkkalankaa Tampereen-matkalta.

Kaikki rakkaat ovat kaukana, mutta onneksi on puhelin ja facebook. Päivän kruunasi avokin veljentyttären puhelimessa laulama onnittelulaulu. Niin herttaista!


Vietän illan itsetehdyn sushiannoksen, punaviinilasillisen, eilen neuletapaamisessa aloitetun (tai puretun ja aloitetun) tunikaneuleen ja tuoreiden mansikoiden parissa. Niin, ja Terry Pratchettin.* Oh, joy.

*Ajattelin vihdoin katsoa digiboksilta Pratchettin kirjaan pohjautuvan elokuvan. En ole vieläkään kyllästynyt graduni materiaaliin, kuvitelkaa! Kirjailijan verbaalinen iloittelu on kyllä jotakin aivan uskomatonta. Tutustukaa, jos ette ole vielä sitä tehneet. Olen tainnut harrastaa tätä aivopesua jo ainakin kerran aiemminkin... ;)

Pitsineuletta

Tässä tää nyt olis. Kyllä tässä menikin aikaa, vaikka ihan simppeli olikin. Yksinkertainen pitsineule jäi helposti mieleen, joten tätä pystyi tosiaan neulomaan telkkarin ääressä. Mutta kuten jo aiemmin mainitsin, en ole täysin tyytyväinen tähän. Kappaleet näyttivät koko ajan ihan sopivilta, mutta kun ompelin neuleen kokoon, se olikin yhtäkkiä ihan valtava. Kappaleet varmaan kasvoivat ommellessa, muuta selitystä en keksi. Siis eihän ne mitenkään voineet olla alusta asti liian isot, kyllä mie ainakin silmämääräisesti mittailin. ;) No suurin syy taitaa olla se, että käytin eri lankaa kuin mallissa. Sen vuoksi jouduin muokkailemaan mittoja aika reilustikin. Kuvat ovat aika surkeita, sori.

Malli: Novitan Pitsineuleinen jakku, vuosi ja numero jäi merkkaamatta kun otin kopion lehdestä

Lanka: Sportimo, noin 450 g

Voihan tätä ainakin kotona pitää, jos ei viitsi ihan kylille asti lähteä. Lanka on mukavan pehmeää ja lämpimän tuntuista. Ehkä mie itsekin lämpenen tälle ajan myötä. :)