Kauluri

Voi kun nämä kuvat ovat pimeitä ja epäselviä. Mutta minkäs teet, kun ulkona sataa vettä, eikä luonnonvaloa yksinkertaisesti ole tämän enempää (enkä jaksa enää odotella aurinkoista säätä).

Malli: Wham Bam Thank You Lamb
Lanka: Novita Tango, vajaat 50 g

Sain avoanopilta kassillisen lankoja. Kiitos kiitos! Tämä ihanan pehmeä Tango-lanka oli myös kassissa. Muut langat ovat mohair-tyyppisiä ihanuuksia, joista syntyy varmasti jossain vaiheessa jotain kivaa. Nyt puikoilla on parikin erilaista tekelettä, joista kerron myöhemmin lisää.

Hyvää pääsiäistä!

Mambo-villatakki

Vihdoinkin Mambo-villatakki on valmis. Tai se valmistui oikeastaan jo pari viikkoa sitten, mutta kuvat sain otetuksi vasta viikko sitten, ja nyt vasta ehdin blogata.

Malli: Oma
Lanka: Novita Mambo, metriä vaille 700 g

Etukappaleisiin ja hihoihin tein palmikot, selkäpuolella on pelkkää sileää neuletta. Leveä nappilista, raglanhihat. Kaulukseen asti oli vielä epäselvää, tuleeko tähän huppu vai ei. Lopulta lankaa jäi niin vähän, että tein kauluksesta tuollaisen "tavallisen". Ompelin parit nepparit kaulukseen, joten sen saa myös kivasti pystyyn, eli näin:


Yritin piiloutua villatakin sisään. :) Nepparit ompelin, koska en tajunnut tehdä napinläpiä ylös asti. Villatakki on tosiaan sävelletty omasta päästä. Miulla oli tietynlainen kuva valmiista villatakista, ja aika hyvin lopputulos vastaakin mielikuvaani. Kauluksesta tuli tuollainen, koska siitä tuli tuollainen. ;) Napinlävet tein omasta päästä (en ollut koskaan tehnyt vielä napinläpiä puikoilla). Takakappaletta muotoilin hieman, jotta neule istuisi paremmin päälle. Miulla kun on sen verran leveä lantio, että alhaalta sopivan levyinen neule olisi ylhäältä turhan leveä. Kun tekee ite, saa just sopivan. :) Tykkään!


Puunapit ovat ihania. Onneksi ostin sellaiset tähän, vaikka ensin katselinkin tavallisia (tylsiä) muovinappeja.


Yhdessä kuvassa näkyy samalla reunaa uudesta Mario-myssystä, jonka tein automatkan aikana, kun ei tarvinnut itse ajaa. Lankana on käytetty Novitan Luxus Stonea, joka osoittautui mukavan pehmeäksi villalangaksi. Myssy on tosi mukava päässä (ei varmaankaan ole mikään yllätys, kun on kyse tästä mallista; ihan mahtava malli ja ohje).

Alussa oli tuolivanhus...

Eli tällainen:

Luvassa pitkä juttu, koittakaa jaksaa...

En tajunnut ottaa kuvaa, kun istuin oli paikoillaan, joten kuvitelkaa se oikealle paikalle. :)
Sain tuolin kummitädiltäni ja kummisedältäni. Se oli menossa kaatopaikalle. Pelastin sen ilmeisesti sangen viime tipassa. Iskä ja veli vähän naureskelivat, kun halusin tuoda tuolin kotiin, sen verran huonossa kunnossa se silloin oli. Mutta miullapa oli visio. ;) Kummitäti oli itsekin kunnostanut samanlaisia tuoleja, samoin hänen tyttärensä. Tuoli oli tukevan oloinen ja kuulemma mukava istua. Ja muutenkin uusi aluevaltaus tuntui ajatuksena ihan kivalta.

Tällaiselta tuoli näytti takaa:

Sitten alkoi tuolin purkaminen. Se oli ehtinyt olla ulkona aika kauan, onneksi sentään räystään alla. Sade oli kuitenkin ehtinyt jo vähän vaurioittaa sitä, joten päätin purkaa sen aika alkutekijöihin. Nypin niitit yksi kerrallaan irti. Se olikin aika hurjaa hommaa, sillä ruostuneiden niittien päällä oli liimaa (ehkä reunassa oli ollut aikaisemmin joku nauha?), ks. kuva.

Kun niitit olivat poissa, sain kankaat irti. Siinä vaiheessa tuolivanhus näytti tältä:

Kuvassa se on jo hiottu ja parit lommot kitattu. Veli onneksi auttoi hiomalla koneella suorat osat. Istuimessa oli käytetty täytteenä joko meriheinää tai jouhia, veikkaan tuota meriheinää (haluan nyt siis korostaa sitä, etten ole koskaan tehnyt mitään tällaista, enkä siten myöskään tiedä, miltä kuivattu meriheinä näyttää). Ne mie halusin säästää, koska ne kuuluivat mielestäni oleellisesti tällaiseen vanhaan tuoliin. Tässä vielä kuva istuimen alapuolelta:

Kuva on vähän epäselvä, mutta siitä näkee kuitenkin, että nuo... mitä ne nyt olivatkaan... no, nuo ristikkäin menevät nauhat olivat suht hyvässä kunnossa. Kun poistin sinisen kankaan, löysin sen alta huonokuntoisen harsokankaan, joka piti heiniä/jouhia paikoillaan. Vaihdoin harsokankaan uuteen. Kun uusi harso oli paikoillaan, tamppasin istuinta mattopiiskalla ihan älyttömän kauan, mutta silti tuntui, että pölyä irtosi koko ajan vaan lisää. Uh. No, onneksi pölyn irtoaminen loppui jossain vaiheessa, niin että uskalsin laittaa uuden kankaan paikoilleen. Maalasin tuolin puuosat ja päällystin kaikki päällystettävät osat. Ja tadaa:

Isn't she a beauty?

Istuimeen kangas on niitattu, selkänojaan (eteen ja taakse) sekä niitattu että liimattu. Tuoli odotteli reunanauhoja melkein puoli vuotta, mutta nyt sain vihdoin aikaiseksi ostaa ja laittaa ne paikoilleen. Panin vielä jalkojen alle huopatassut, ettei lattiaan tulisi naarmuja. Yksi vastoinkäyminenkin koettiin: Kittaus petti toisesta käsinojasta ja siihen tuli todella näkyvä rako (yksi käsinoja on siis koottu kahdesta osasta, välissä on tapit). Iskä tuli apuun, porasi jonkun pultin yhdistämään osia, kittasi, hioi ja maalasi. Ja hyvä tuli!

Nyt siis Hollywoodin tyyliin kiitospuhe, heh heh: Kiitos, Eva ja Esko, että sain tuolin teiltä. Kiitos Heidille vinkeistä. Suuri kiitos iskälle ja veljelle ihan konkreettisesta työavusta, ja kiitos äiskälle, että lähdit kangaskauppaan miun kanssa (ja muustakin avusta, jos unohdin jotain). Kiitos myös avokille, että jaksoit kuunnella miun vaahtoamista (olkoon mies nyt jatkossa avokki, ettei tule kyselyjä siitä, olemmeko jo avioituneet...). Saapa nyt nähdä, tuleeko vastaavanlaisia projekteja tehtyä enemmänkin. Yhden konttorituolin olen verhoillut yhdessä veljen kanssa, ja toinen samanlainen tuoli olisi vielä odottamassa. Sekin tuoli, kuten tämä kaunokaiseni tässä, on porukoitteni luona noin 500 kilometrin päässä, joten se varmaan saa odottaa verhoilua vielä tovin.


Mie rrrakastan tätä tuolia. :) Ja kyllä, tämä on edelleen neuleblogi, itse asiassa sain eilen yhden ison neuleen valmiiksi. Esittelen sen, kun saan otettua siitä kuvia. Halusin vain vähän hehkuttaa tätä tuolia ensin. :D

Hyvää ystävänpäivää!

Rankka reissu

Harrastin extreme-urheilua viime sunnuntaina. Ajoin polkupyörällä lumihangessa Kädentaitomessuille. Autokin olisi ollut käytössä, mutta enhän mie nyt autolla, kun pyörälläkin pääsee... Pyörätiet oli aurattu varmaan viimeksi joskus perjantaina, tai siltä ainakin tuntui. En kuitenkaan viitsinyt kääntyä takaisin. Mitä lähemmäs keskustaa pääsin, sitä vähemmän tieltä löytyi "umpihankea", jossa oli helpompi ajaa kuin polulla, jossa on kävellyt jo kymmenen ihmistä (vaikka aurattu tie on tietysti paras tie). Pyörä nyki ja tempoi. En meinannut päästä kävelijöistä ohi, kun vauhti ei tahtonut riittää. Perisuomalainen kirosana käväisi mielessäni muutaman kerran. Ja kello oli kuitenkin jo yhdentoista kieppeillä, eli luulisi auraajien olevan silloin jo liikenteessä. Takaisin tullessa pätkä pyörätietä oli aurattu, mutta sekin lysti loppui äkkiä, kun ajoin kauemmas keskustasta. No, tää on tätä talvipyöräilyä... Muuten kyllä reissu oli oikein kiva. Jätin Miehen kotiin, jotta saisin rauhassa ihastella myytäviä tuotteita (vaikka eipä hän olisi lähtenytkään :)). Ja teinkin oikein kivoja löytöjä:


Forsman Tean Päivän piristäjä -yrttiteetä ja kaksi hauskaa POP designin tiskirättiä. Toisessa on Gazpachon ohje. :)


TitiTyyn kojulta löysin kaksi kerää BC Garnin Sock woolia. Väriyhdistelmä on aika kiva. Näistä tulee varmaan jotkut perussukat. Raidalliset sukat eivät välttämättä kaipaa mitään erityistä kuviota ollakseen näyttävät.


Ihana fuksianpunainen BC Garnin Lucca-lanka on myös TitiTyyltä. Hyllyssä oli paljon muitakin syötävän hyvännäköisiä lankoja, mutta tuo fuksia puhutteli miuta eniten. Mie vaan hypistelin ja ihastelin tuota lankaa, vaikken edes tiennyt, mitä siitä tekisin. Ostin silti. :) Tmi Pirjo Huhtakankaalta ostin vyyhdin lampaanvillaa sukkatarpeiksi. Kaunis lanka sekin, tuollainen luonnonvalkoinen.

Shoppailusaalis

Voisin melkein sanoa, että lähti vähän mopo käsistä. Mutta vain melkein.

Päätin sitten ensimmäistä kertaa tutustua "uuden" kotikaupunkini lankakauppoihin (joista tiedän kaksi). Aikaisemmin olin käynyt vain marketeissa lankaostoksilla, mutta vastaisuudessa saatan mennä penkomaan myös näiden kahden lankakaupan hyllyjä. Varsinkin kun toisen kaupan myyjä oli todella mukava, jutteli leppoisasti ja toivotteli vielä tervetulleeksi uudestaankin. Jäi hyvä mieli. :)


Nämä on kuitenkin ostettu marketista. Kaksi kerää ihanaa vihreää Isoveljeä ja viisi kerää ihanaa keltaista Isoveljeä. Keltaisten varalle olen tehnyt jo vähän suunnitelmia. Vihreille suunnittelin tulevaisuutta myssynä ja lapasina, kunnes...

löysin Heleniä poistokorista. No juu, se on keinokuitua, mutta ah niin pehmeää (kun vaan muistan olla tekemättä samaa virhettä kuin viimeksi, jolloin prässäsin läppäpiponi, joka lörpsähti niin ohueksi, että päätä paleltaa pakkasella). Maijaa näin myös ensimmäistä kertaa kaupassa, siis LANKAkaupassa, koska marketithan tuppaavat olemaan aika Novita-painotteisia. Ensin meinasin tehdä keltaisesta Isoveikasta sukat, mutta sitten löysin tuota Maijaa. Eli siitä tulee luultavasti sukat. Uskaltauduin myös ostamaan kerän Stone Luxusta, koska, no, se oli alennuksessa... Mie vähän kammoan 100 % villalankoja, koska pelkään, että ne kutittavat, mutta jos tuota nyt kokeilisi. Siitä siis pipoa tai jotain muuta pientä.

Löysin poistokorista vaaleansinistä Phildarin Charly-lankaa. Tämä on kuulemma oikein hyvälaatuista keinokuitulankaa, joka sopii myös vauvojen vaatteisiin. Väri ei ole tosiaan ihan miun väri, joten niistä tulee joskus joku vauvan vaate.

Ja sitten vielä Mamboa, 800 grammaa, tarjouksesta. Näillekin on jo suunnitelma valmiina, mutten uskalla vielä kertoa, ettei tule suorituspaineita. :) Olisin ostanut vihreää, koska mainoksen mukaan sellaistakin oli, mutta kun aikani lankakorin vieressä murheellisena seisottuani sain aikaiseksi kysyä aiheesta myyjältä, hän sanoi, ettei sitä vihreää ollut tullut eikä ollut tulossa. Onneksi tykkään sinisestäkin. Ainakin just tuollaisesta tummasta.

Huomauttaisin vielä, että langat on ostettu yhteensä neljästä eri kaupasta ja kolmena eri päivänä (eikä edes peräkkäisinä), joten en pode huonoa omaatuntoa. ;) Nyt viikonloppuna on muuten Vaasassa kädentaitomessut, jossa ajattelin piipahtaa. Onneks mie en koskaan sorru heräteostoksiin...

MarioMyssy ja lapaset

MarioMyssy on ollut valmiina jo jonkin aikaa, samoin lapaset. Molemmat ovat olleet suht ahkerassa käytössä. Langan nimeä en tiedä, mutta veikkaisin, että siinä on mukana jotain keinokuitua, koska se ei juurikaan kutita. Olin nuorempana neulonut pipon, joka oli ihan liian iso (opiskelukaverini tokaisi kerran vilpittömän hyväntuulisesti, että onpas ihana spurgumyssy). Purin, vyyhditin, kastelin ja kerin. Lopputuloksena oli jotain 130-140 grammaa kivaa ruskeaa lankaa.



Malli on siis Jatan MarioMyssy. Ohje oli tosi selkeä ja kiva! Myssy on sen verran reilu, että korvat eivät palele ja tukkakin mahtuu tarpeen vaatiessa sisäpuolelle. Ja kavennus on tosi nätti. Kiitos, Jatta, hyvästä ohjeesta. :)


Lapaset ovat ihan perusmallia. Vähän jännitti, milloin lanka loppuu kesken... Ei onneksi loppunut. Ja vaikka teinkin lapasista tyköistuvat, mahtuu niiden alle vielä ohuet sormikkaat. Ovat mukavan lämpöiset vähän kovemmallakin pakkasella, kokeiltu on. :)