Kulunut talvi ja kevät ovat olleet minulle melkoisen synkkää aikaa. En ole jaksanut bloggailla, ajatukset ovat olleet ihan toisenlaisissa asioissa. Avokin ja minun melkein kahdeksan vuotta kestänyt rakkaustarina päättyi eroon. Onneksi ystävyys säilyi.
Muutin siis 82 neliön rivarikolmiosta 46 neliön kerrostalokaksioon. Kämppä on ihan kiva, varsinkin nyt, kun se on maalattu. Valitsin väreiksi hillittyjä harmaan sävyjä, sillä vaikka tykkään pirteistä väreistä, haluan kotini olevan kuitenkin rauhallinen ja harmoninen. Mielessä on paljon juttuja, joita voisin tehdä kotiini. Jatkossa on siis varmaankin tiedossa jonkin verran sisustusjuttuja. *
En ole hirveästi jaksanut neuloa, mutta jotain olen sentään saanut aikaiseksi. Purotunika valmistui jo aikoja sitten monenlaisten vaikeuksien jälkeen. Ihan totta, vaikka ohje on periaatteessa ihan helppo, jostain syystä onnistuin tekemään kaiken vaikeimman kautta.
Malli: Novitan Neulottu naisen isokauluksinen tunika
Lanka: Novitan Puro Iltanuotio ja vähän jotain toista sävyä toiseen hihaan, kun lanka loppui kesken
Puikot: Ei mitään muistikuvaa
Sitten sitä väriterapiaa... Huolella marinoitu BC Garnin Lucca-lanka pääsi vihdoin puikoille. Lankaa on vain yksi vyyhti, mutta sen pitäisi riittää pieneen pitsihihattimeen. Väri on aivan ihana!
Ai niin, tällaisen tein veljelle (ystävältäni saadun lahjatyynyn inspiroimana):
* Koska kaikista asioista pitää yrittää nähdä myös ne positiiviset puolet, päätin, että nyt kun en enää asu miehen kanssa, voin sisustaa kämppäni niin naisellisesti kuin haluan. Ostin ensi töikseni vaaleanpunaisen päiväpeiton.
3 kommenttia:
Mukava kuulla, että löydät positiivisia puolia uudesta elämäntilanteesta. Varmasti tuo muutos vie aikaa, mutta nauti nyt siitä, että voit tehdä juuri niitä juttuja mitä haluat, ja tehdä asunnosta aivan itsesi näköisen.
Purotunika näyttää kivalta, tykkään eritoten kauluksesta. Ja hihatin on aivan ihanan värinen, kuin karkkia!
Olet ihana ja nuo tekemäsi on niin sun tyylisiä!
Toivottavasti nähdään pian! <3
Flikka: Pakko tosiaan yrittää löytää niitä positiivisia puolia, ei mistään tule muuten yhtään mitään. Toipuminen on pitkä ja hidas prosessi, tiedäthän sen itsekin, mutta onneksi me naiset olemmme vahvoja. :) Ja väriterapia on ihan parasta hoitoa!
Heidi: Kiitos. :) Nähdään taas kun tulette käymään mökillä. <3
Lähetä kommentti