Eli tällainen:
Luvassa pitkä juttu, koittakaa jaksaa...
En tajunnut ottaa kuvaa, kun istuin oli paikoillaan, joten kuvitelkaa se oikealle paikalle. :)
Sain tuolin kummitädiltäni ja kummisedältäni. Se oli menossa kaatopaikalle. Pelastin sen ilmeisesti sangen viime tipassa. Iskä ja veli vähän naureskelivat, kun halusin tuoda tuolin kotiin, sen verran huonossa kunnossa se silloin oli. Mutta miullapa oli visio. ;) Kummitäti oli itsekin kunnostanut samanlaisia tuoleja, samoin hänen tyttärensä. Tuoli oli tukevan oloinen ja kuulemma mukava istua. Ja muutenkin uusi aluevaltaus tuntui ajatuksena ihan kivalta.
Tällaiselta tuoli näytti takaa:
Sitten alkoi tuolin purkaminen. Se oli ehtinyt olla ulkona aika kauan, onneksi sentään räystään alla. Sade oli kuitenkin ehtinyt jo vähän vaurioittaa sitä, joten päätin purkaa sen aika alkutekijöihin. Nypin niitit yksi kerrallaan irti. Se olikin aika hurjaa hommaa, sillä ruostuneiden niittien päällä oli liimaa (ehkä reunassa oli ollut aikaisemmin joku nauha?), ks. kuva.
Kun niitit olivat poissa, sain kankaat irti. Siinä vaiheessa tuolivanhus näytti tältä:
Kuvassa se on jo hiottu ja parit lommot kitattu. Veli onneksi auttoi hiomalla koneella suorat osat. Istuimessa oli käytetty täytteenä joko meriheinää tai jouhia, veikkaan tuota meriheinää (haluan nyt siis korostaa sitä, etten ole koskaan tehnyt mitään tällaista, enkä siten myöskään tiedä, miltä kuivattu meriheinä näyttää). Ne mie halusin säästää, koska ne kuuluivat mielestäni oleellisesti tällaiseen vanhaan tuoliin. Tässä vielä kuva istuimen alapuolelta:
Kuva on vähän epäselvä, mutta siitä näkee kuitenkin, että nuo... mitä ne nyt olivatkaan... no, nuo ristikkäin menevät nauhat olivat suht hyvässä kunnossa. Kun poistin sinisen kankaan, löysin sen alta huonokuntoisen harsokankaan, joka piti heiniä/jouhia paikoillaan. Vaihdoin harsokankaan uuteen. Kun uusi harso oli paikoillaan, tamppasin istuinta mattopiiskalla ihan älyttömän kauan, mutta silti tuntui, että pölyä irtosi koko ajan vaan lisää. Uh. No, onneksi pölyn irtoaminen loppui jossain vaiheessa, niin että uskalsin laittaa uuden kankaan paikoilleen. Maalasin tuolin puuosat ja päällystin kaikki päällystettävät osat. Ja tadaa:
Isn't she a beauty?Istuimeen kangas on niitattu, selkänojaan (eteen ja taakse) sekä niitattu että liimattu. Tuoli odotteli reunanauhoja melkein puoli vuotta, mutta nyt sain vihdoin aikaiseksi ostaa ja laittaa ne paikoilleen. Panin vielä jalkojen alle huopatassut, ettei lattiaan tulisi naarmuja. Yksi vastoinkäyminenkin koettiin: Kittaus petti toisesta käsinojasta ja siihen tuli todella näkyvä rako (yksi käsinoja on siis koottu kahdesta osasta, välissä on tapit). Iskä tuli apuun, porasi jonkun pultin yhdistämään osia, kittasi, hioi ja maalasi. Ja hyvä tuli!
Nyt siis Hollywoodin tyyliin kiitospuhe, heh heh: Kiitos, Eva ja Esko, että sain tuolin teiltä. Kiitos Heidille vinkeistä. Suuri kiitos iskälle ja veljelle ihan konkreettisesta työavusta, ja kiitos äiskälle, että lähdit kangaskauppaan miun kanssa (ja muustakin avusta, jos unohdin jotain). Kiitos myös avokille, että jaksoit kuunnella miun vaahtoamista (olkoon mies nyt jatkossa avokki, ettei tule kyselyjä siitä, olemmeko jo avioituneet...). Saapa nyt nähdä, tuleeko vastaavanlaisia projekteja tehtyä enemmänkin. Yhden konttorituolin olen verhoillut yhdessä veljen kanssa, ja toinen samanlainen tuoli olisi vielä odottamassa. Sekin tuoli, kuten tämä kaunokaiseni tässä, on porukoitteni luona noin 500 kilometrin päässä, joten se varmaan saa odottaa verhoilua vielä tovin.
Mie rrrakastan tätä tuolia. :) Ja kyllä, tämä on edelleen neuleblogi, itse asiassa sain eilen yhden ison neuleen valmiiksi. Esittelen sen, kun saan otettua siitä kuvia. Halusin vain vähän hehkuttaa tätä tuolia ensin. :D
