Pipo ja lapaset

Läppäpipon sain valmiiksi jo muutama viikko sitten, mutta ajattelin tehdä lapasetkin valmiiksi ja postata vasta sitten. Piposta tuli ihan hauska. Tosin raidallisena tai kirjoneuleena se voisi olla vielä hauskempi, mutta päätin nyt tehdä sen yksivärisenä tällä kertaa, lisäsin vain reunoihin mustalla langalla yhden virkatun kerroksen. Ja letit tein myös, vaikkei niitä ohjeessa tainnut olla. Lisäksi tein ensin pompulan pipon päälle keikkumaan, mutta en tykännytkään siitä, joten olkoot nyt ilman. Jotain pipo kuitenkin kaipasi, joten virkkasin kukkasen, jonka kiinnitin toiseen sivuun.


Pääni näyttää jotenkin suhteettoman isolta näissä kuvissa... Sen siitä saa, kun yrittää itse kuvata omaa päätä.


Malli: Peru-myssy Hyvän olon neuleet -kirjasta
Lanka: Novita Helen, noin 50 g
Muuta: Muokkasin silmukoiden määrän sopimaan ohuempaan lankaan kuin mitä ohjeessa oli



Malli: Peruslapanen
Lanka: Novita Helen, noin 50 g

Prässäsin pipon, jonka jälkeen se vähän venähti ja veltostui (kuten Jattakin blogissaan mainitsi). Lapasia en sitten uskaltanut prässätäkään. Lankana tuo Helen ei siis ole varmaan parasta mahdollista ulkoiluvermeisiin. Täytynee joskus tehdä jostain toisesta langasta uusi setti, jos siltä tuntuu (ja miksei tuntuisi; ostin nimittäin jo hyvissä ajoin uuden talvitakin, ja se kaipailisi kaverikseen pipoa, lapasia ja ehkä vielä kaulahuiviakin).

Löysin vähän aikaa sitten erään marketin poistokorista kasan Novitan Mamboa, mutta tyhmyyksissäni jätin kerät kauppaan, koska ajattelin ensin, ettei väri ole ihan minua. Langat jäivät kuitenkin kummittelemaan ajatuksiini, ja seuraavana päivänä menin uudestaan samaan markettiin. Onnekseni langat olivat vielä siellä! Tein nimittäin muutaman laskutoimituksen ja totesin, että keräthän ovat naurettavan halpoja. Mielessä käväisi lankojen värjäys tummemmaksi ruskeaksi, mutta lopulta päätin tykätä väristä tuollaisena. Omistan nyt siis 700 grammaa Mamboa, josta tulee isona villatakki.

UFO:sta FO

Nyt se on valmis. Vihdoinkin.



Menekistä en osaa sanoa, koska unohdin taas merkitä kulutetut kerät muistiin, ja neuleen valmistumiseen meni rehellisesti sanottuna... no, kauan. Malli löytyi Suuresta käsityölehdestä, joka on tällä hetkellä toisella puolella Suomea, enkä muista numeroa. Muokkasin mallia jonkin verran, koska lankaa oli niin paljon (vieläkin jäi yksi 50 g:n kerä). Malli on alunperin lyhythihainen. Kaula-aukosta tuli jostain syystä ihan valtavan iso, vaikka olinkin noudattavinani ohjetta aika tarkasti silmämäärien suhteen. Laitoin kaula-aukon "resoriin" (ainaoikeinneuletta) ohutta kuminauhaa muutamaan kerrokseen, mikä selittää tuon rypytyksen. Mutta ratkaisu oli minusta ihan onnistunut (ohjeessakin kyllä sanottiin, että kaulukseen tulee kuminauha, mutta ei se mallin päällä mennyt ihan noin paljon kurttuun). Huomaa muuten, miten langan väri on ihan erilainen sisällä ja ulkona. Kyllä tuosta ihan pitoneule tuli, olen tyytyväinen. Paitsi että kesä meni jo, ei tuota enää tarkene pitää, kun on niin ohut...

Esittelen tässä vielä viime talvena valmistuneita neuleita, jotka ovat taas ajankohtaisia. Eli tein calorimetrin jostain ei-kutittavasta jämäkeinokuitulangasta, jota oli jäänyt korin pohjalle pyörimään. Tämä on ollut paljon käytössä:


Tein myös pipon ja lapaset ohuesta sekoitelangasta, josta äitini on joskus neulonut minulle paidan, josta tykkäsin aikanaan (yläasteella?) ihan hirveästi. Eli aika vanhaa lankaa on. Koska lanka on tosi ohutta, niin pakkasella ei näillä varmaan enää tarkene. Ne sopivat kuitenkin hyvin ihanan kirpakkoihin syyspäiviin. :)



Ihan mahtavaa, pääsin eilen aloittamaan uutta neuletta. :) Teen ulkoilutakin kaveriksi punaisen korvaläppäpipon. Jostain luin, että ne ovat jo menneet pois muodista, mutta eipä tässä tule muotia muutenkaan hirveesti enää seurattua... Pysyvätpähän korvat lämpiminä. :)

Kämmekkäitä

Neuloin viime talvena kahdet kämmekkäät, toiset seiskaveikasta ja toiset jostain kirjavasta jämäsekoitelangasta. Seiskaveikasta tehdyt kutittavat, toiset eivät. Kummistakohan tykkään enemmän..?



Vihreiden kämmekkäiden malli on saanut innoituksensa Ursus-kämmekkäistä. Ohje on kuitenkin muuten omasta päästä (palmikko on erilainen, minun mallissani on peukalo, ja silmien määrä on laskettu sopimaan käsiini). Palmikko on kiva ja pituus on aika hyvä (lämmittävät myös ranteita), mutta kutittava lanka ei ole kivaa. Kokeilin liottaa kämmekkäitä huuhteluainevedessä, mutta lopputulos ei ollut ihan sitä mitä kuvittelin. Eli kutittavat edelleen. Onkohan kukaan keksinyt konstia tähän ongelmaan..? Seiskaveikasta olen aikaisemmin neulonut sukkia, mutta ne eivät olekaan ikinä olleet suoraan kosketuksessa ihoon, eli aina olen toisia sukkia pitänyt alla. Minun ei siis kannata tehdä ainakaan pipoa tai kaulahuivia kyseisestä langasta...

Kirjavat kämmekkäät ovat saaneet vaikutteita Marylka-kämmekkäistä, mutta jälleen ohje on muuten tempaistu omasta päästä, eli en ole siis lukenut ohjetta ollenkaan, näin vain kuvan. Ovatko nämä sitten Marylkat vai eivätkö ole, se taitaa olla mielipidekysymys. Malli on kuitenkin ihanan yksinkertainen. Näitä neuloessa pystyin melkein tuntemaan nuotiokahvin tuoksun nenässäni... Vaellusreissulle kämmekkäät eivät ole vielä päässeet, koska tänä kesänä emme käyneet kertaakaan patikoimassa, mutta ensi keväänä sitten...

Syksyn satoa

Hihattimen jälkeen en ole saanut aikaiseksi oikein mitään. Vietin viikon (!) neulomatta ja tein siinä välissä jotain ihan muuta:



Vietin muutaman päivän mökillä äitini kanssa. Löysimme metsästä vattuja, puolukoita ja vähän mustikoitakin. Puolukat olivat vielä osittain hieman raakoja, joten emme viitsineet ihan hirveästi kerätä niitä. Ehtiihän sitä vielä. Vatut sen sijaan olivat jo tippumispisteessä, joten pitihän ne pelastaa. Karviaisia ja viinimarjojakin keräilin pihalta. Kokeilin tehdä vispipuuroa vaihteeksi punaisista ja mustista viinimarjoista, ja hyvää oli. Karviaisista tein piirakan ja loput laitoin hilloutumaan porkkanoiden kanssa köyhän miehen lakkahilloksi.

Perunat ovat muuten tänä vuonna aika reilun kokoisia:


Tämän unohdin viimeeksi esitellä. Kuva on näköjään aika surkea, mutta uutta kuvaa en ihan heti saa, koska kukkanen on noin viidensadan kilometrin päässä kotipuolessa. Se valmistui Fifin seuraksi häihin. Kukan takana on hakaneula.


Mustasta puuvillaneuleesta puuttuu vieläkin hihat. Lanka on kyllä niin ärsyttävän ohutta, että tekisi mieli jättää tekele ufoutumaan korin pohjalle... Olisi niin kiva neuloa jotain muuta, jotain syksyisempää. Toisaalta tiedän, etten saa mielenrauhaa ennen kuin tekele on valmis...

Tässä olisi taas vanhempaa tuotantoa:


Joudun aina uudet farkut ostettuani lyhentämään lahkeita, pätkä kun olen. Lahkeiden palasia on kertynyt aika paljon vuosien saatossa. Näin kerran kaverillani tosi kivan pyykkipoikapussin, joka oli tehty muistaakseni sinivalkoraidallisesta kankaasta. No, vastaavanlaista kangasta minulla ei ollut, mutta farkkujen lahkeitahan riitti, joten tuumasta toimeen vaan. Ja ihan käyttökelpoinen pyykkipoikapussi siitä tuli.

Lopuksi vielä ihanan kesäinen kuva vanhempieni pihassa kukoistavasta auringonkukasta. Se innostui kukkimaan vasta syksyn kynnyksellä.

Hihatin

Tällaisen tein tuossa männäviikolla:

Malli: Omasta päästä, inspiraationa Little silk shrug
Lanka: Schachenmayr Nomotta Idena Plus, noin 120 g
Puikot: Kolmoset, kai (tai jotain sinnepäin, puikoissa ei lue...)

Eli hihattimen. Tai mikä lieneekään, mutta ihan käyttökelpoinen siitä tuli kuitenkin. Tälläkin kertaa tuli kiire, sillä tarkoituksena oli neuloa tekele valmiiksi lauantaisiin serkun häihin mekon seuraksi, ja jostain syystä ehdin aloittaa työn vasta viime maanantaina. Taas oli siis tuo maaginen viikko aikaa neuloa (joo ei enää ikinä...). No, päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten mekon seurana olikin Fifi-huivi eikä hihatin, mutta eipä tuo haitannut. Eiköhän tälle ole muulloinkin käyttöä. :) Tosiaan inspiraation sain Little silk shrugista, joka on todella kaunis, mutta en saanut ohjetta käsiini ajoissa (kirjastossa olisi, mutta se on lainassa), joten päätin kokeilla ihan perus-sileällä neuleella. Tein muutaman levennyksen "vartalo-osaan" (eli keskiosaan), mutta muuten neule on erittäin simppeli. Ja tosi kiva. :)

Valmis

Sain kuin sainkin pitsineuletopin valmiiksi. Aloitin neulomisen sunnuntaina ja sain kappaleen torstaina automatkalla valmiiksi. Perjantaina en ehtinyt tehdä neuleelle mitään. Lauantaina päättelin langanpäät ja tänään ehdin virkata reunat (ohjeessa ei näin sanottu, mutta mielestäni reunasta tuli siistimpi näin). Topista tuli ihan kiva. Tykkään mallista edelleen, ehkä juuri noiden leveiden olkainten ansiosta. Niistä tuli virkkauksen jälkeen tietysti vielä himpun verran leveämmät. Ei aina jaksa pitää naruolkaintoppeja... Ja pitsimalli on myös mielestäni aika nätti.



Lankaa jäi tämän verran:


Onneksi jäi noin vähän, koska tarkoitus oli saada lanka tuhlattua ainakin melkein kokonaan. Menekistä en osaa tarkasti sanoa, sillä tuosta langasta olen joskus neulonut jotain, josta ei sitten tullutkaan mitään. Purin tämä tekeleen viime keväänä, koska lanka oli kuitenkin ihan mukavan tuntuista (suurimmaksi osaksi puuvillaa, luulisin). Kastelin, kuivasin, vyyhditin ja kerin langan, ja tuloksena oli kaksi isohkoa kerää (ja kaksi minikokoista), joiden painoa en tiedä tarkasti. Minulla oli vielä jemmassa yksi kerä (50 grammaa) markka-aikana jostain marketista ostettua Miami-nimistä lankaa (90% puuvillaa, 10% polyesteriä), joka tuntui hupenevan hetkessä. Kerissä oli siis luultavasti vähän enemmän lankaa, jotain 50 ja 100 gramman väliltä. Kerillä oleva lanka oli kai tuota samaa Miami-lankaa, vaikken uskallakaan mennä takuuseen asiasta. Isot kerät ja tuo 50g Miamia menivät siis kokonaan, ja minikeristä toisesta otin lankaa reunan virkkaukseen. Sellainen tarina.

Sangen tiukka aikataulu johtui kirjastosta, joka omistaa lehden, jossa ohje on. Lähdimme Miehen kanssa ajamaan torstaina kotikonnuille, enkä viitsinyt ottaa lehteä mukaan... Lehti on Novitan kesä 2008, malli on numero 54.

Kunnianhimoinen yritys

Haluan vielä korostaa, että tämä on nimenomaan yritys. Otsikoksi olisi yhtä hyvin voinut laittaa "Epätoivoinen yritys". Päätin siis yrittää neuloa pitsineuletopin vajaassa viikossa... Tällä hetkellä tekele näyttää tältä:


Kiirettä pitää. Jännityksellä odotan, kumpi loppuu ensimmäisenä, lanka vai aika. Vai pinna. (Tosin pinna ei kai lopu, vaan katkeaa. Terveisin nimim. Kielipoliisi...)

Topin valmistumista (?) odotellessa muutama vanhempi työ. Tykkään hiuspannoista, kun pitkätukkaisena en oikein voi pitää hiuksia auki ilman että jokin pitää niitä kurissa. Tein Molly's Headbandin jonkin aikaa sitten ohuesta puuvillalangasta, joten tästä tuli aika kapea. Paksummasta langasta tehtynä panta olisi varmasti leveämpi. Ehkä teen toisen joskus. (Huomaa "lavastettu" kuva; jos tukka on kiinni, mitä varten panta on..? No, onhan se tietysti ihan kiva lisä kampaukseen. Tykkään kyllä kovasti pannastani.)


Tajusin kerran, että jääkaappimme ovessa on vain kaksi jääkaappimagneettia. Mitä tekee käsityöihminen? Väkertää magneetit itse. :) Toki itse magneetit on ostettu kaupasta, mutta ompelin tilkuista pieniä sydämiä, täytin ne ja liimasin magneetit taakse. Tadaa! Yksilöllisiä (joskin hieman Tildamaisia) jääkaappimagneetteja.


Oivallus keittiössä, osa 1: Tein perjantai-iltana lämpimän salaatin kaalista, porkkanasta, omenasta, sipulista, nuudeleista ja suolapähkinöistä (ja mausteista). Otin muutaman kaalinlehden talteen ja keksin tarjota salaatin lehdiltä. Mies pisti paremmaksi: hän keksi rullata kaalinlehden salaatin ympärille, jolloin syntyi "rullasalaatti" (vrt. rullakebab, nam). Kätevää! Kaalinlehdillä voisi korvata myös vaikka tortillat, jos haluaa välttää valkoista jauhoa. Hyvää oli. :)


Kävin lenkillä ja löysin kukkasia.

Kesä jatkuu yhä, vaikka aina ei siltä tunnukaan.