Rannekkeet

Puin yhtenä päivänä töissä 3/4-hihaisen työpaitani päälle samanpituisilla hihoilla varustetun neuletakin. No, ranteethan siinä jäätyi. Siis sisätiloissa. Mitäpä tuohon selittelemään, palelen herkästi. Tarvitsin siis rannekkeet. Jatkopalat. Lisähihat. Millä nimellä noita nyt haluaakaan kutsua. Hyödynsin taas kaikenlaisia riemunkirjavia jämälankoja ja sain lopputulokseksi ihan hauskat neulekaistaleet, joita voi käyttää myös tilanteessa, jossa takin hihat nousevat liian ylös (yleensä pyöräillessä), paita on lyhyttä mallia, ja ranteita paleltaa. Olen tähän asti käyttänyt tuohon tarkoitukseen säärystimiä (heh), mutta nyt on sitten sitä varten ihan omat rannekkeet!

Näitä voi käyttää kummin päin haluaa (siis resori voi olla ylhäällä tai alhaalla, tarpeen mukaan):

Käytössä ovat olleet ja varsin toimiviksi olen ne havainnut. 

Okrankeltainen ihanuus

Siis juttuhan on niin, että huiveja ei ole koskaan liikaa. Se on sitten ihan eri asia, haluaako käyttää aina vain sitä yhtä ja samaa, joka nyt sattuu olemaan vain niin älyttömän kiva. Tästä okrankeltaisesta huivista taisi tulla miun uusi suosikki. Vähän karkeahan se on, vaikka kastelin sen huuhteluainevedessä. Mutta lämmin se on kuitenkin, vaikka onkin reikäinen. Ja niin ihanan värinen!

Huivista tuli tosi uniikki, sillä olin kyllä jakanut lankavyyhdin kahteen osaan, mutta en ollut punninnut keriä, joten lanka loppui tietysti kesken. Onneksi sitä ei hirveästi huomaa (eikä se ainakaan käytössä haittaa). Toinen pää on siis vähän "pyöreämpi".

"Saa hymyilläkin vähän..."

Hihihii.

"Ota ny viel yks kuva."

Huivi meinasi lähteä lentoon tuulisessa säässä.

Malli: Lacy Baktus
Lanka: Pirkanmaan kotityön Pirkkalanka, yksi vyyhti

Puuvillaa

Löysin alkukesällä lankakorista edellisenä kesänä kesken jääneen neuleen. Se häiritsi niin paljon, että pakkohan se oli neuloa pois kuleksimasta. Kiva tästä tulikin, vaikka en ehtinytkään käyttää tätä vielä tänä kesänä kertaakaan. Kesäloma oli sopivasti elo-syyskuussa, ja työ valmistui loman alussa, mutta en enää tarennut pitää neuletta (missä helteet, missä?). Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että neuleen alle mahtuu vallan mainiosti myös ohut pitkähihainen.

Langat olen ostanut kirpputorilta. Pussillinen ekolankaa olikin aikamoinen löytö, sillä koko satsi taisi maksaa kokonaiset kuusi euroa. Jos kaikki vyötteet ovat tallessa, puseroon meni viisi kerää, ja lankakoriin jäi vielä neljä kerää.

Malli: Naisen kaarrokepusero, Moda 4/2009
Lanka: Marks & Kattens Eco Baby bomull, 250 g (?)

Väriä, kiitos

Turkoosi on ihana väri, samoin pinkki. En osannut valita, kummasta kankaasta tekisin uudet tyynyt makuuhuoneeseen, joten tein molemmista. Valkoista päiväpeittoa vasten ne näyttävät melko raikkailta. Vaaleanpunainen isoäidinneliötyyny on tehty pari vuotta sitten, ja sininen päällinen on ostettu joskus jostain. Turkoosi kangas on Anttilasta ja raidallisen taisin löytää Kontista.

Mikäs sen ihanampaa kuin kesä ja pirtsakat väriyhdistelmät!

Tauluhyllyn pionikuvat on otettu vanhalla pokkarilla, joten kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta olkoot nyt tuossa toistaiseksi, kun sopivat väreihin. :)

Lankakorissa odottaa eräs pingotusta vailla oleva vaatekappale. Jospa saisin sen kohta tännekin...

Kerrankin ajoissa...

...vai erittäin pahasti myöhässä? Sovitaan vaikka niin, että olen ajoissa, ja myssy valmistui tulevaa talvea ajatellen. Kröhöm.

Taas yksi tekele, joka kuuluu sarjaan "ei tullut ihan sitä mitä piti". Kiva tästä tuli, tykkään oikeastaan tosi paljon. Myssy on neulottu kokonaan jämälangoista. Välillä vähän mietitytti, saanko kierroksen neulottua vai loppuuko lanka. Jännitystä elämään. ;) Mallia katsoin täältä, mutta en seurannut ohjetta sen tarkemmin, otin vain muutamia pieniä kuvioita mukaan. Olen neulonut tosi vähän kirjoneuletta, mutta ihmeen kiltisti silmukat käyttäytyivät. En nyt enää muista, mistä tuon silmien aloitusmäärän tempaisin, mutta sitä olisi ehkä pitänyt miettiä uudestaan. Tai sitten olisi pitänyt kaventaa heti resorin jälkeen. No, jälkiviisaus paras viisaus. Kavensin lopulta valmista myssyä vähän (eli taakse tuli sauma), jonka jälkeen myssy istui paremmin päähän. Tällainen siitä tuli:

Pöö

Ei tullut sitä köyhän naisen windstopperia, jota tuosta alun perin kaavailin. Tarkoitus oli siis vuorittaa pipo, jos siitä olisi tullut pipo. Mutta kun siitä tuli myssy, niin antaa olla. Ensi vuonna uutta yritystä. ;)

Jokohan nämä talvineuleet jo loppuisivat...

Huopatossut kevään kunniaksi

Sain talvella ihan loistavan idean. Ajattelin tehdä uusiin talvikenkiini lämpimät huopavuorit, koska vaikka kengät ovat uudet ja melko lämpöiset, ilmeisesti mitkään sukat eivät riitä lämmittämään varpaita, kun ulkona on - 20 astetta pakkasta ja alla polkupyörä. Etsin ohjetta hakusanalla "sukat", mutta löysin vain "tossujen" ohjeita (mielessäni sukat ovat kapeammat kuin tossut). Valitsin yhden ohjeen ja aloin neuloa. Neulomisessa menikin vähän aikaa, kun piti neuloa sellaiset sukat, joihin olisi mahtunut noin kolme jalkapalloa (en testannut). Ikävin homma taisi olla muovipussien harsiminen sukkien sisäpinnoille, etteivät ne huopuisi kiinni. Lopulta pyykkikoneesta löytyi vallan mainiot pikkutöppöset, jotka sopivat jalkaani kuin nenä päähän. Ihanat! Lämpimät! Ja aika pirtsakan värisetkin.

Ennen...

...ja jälkeen.

Lanka: Novita Huopanen, 200 g
Puikot: Isot (tuotu Kiinasta, puikoissa ei lue numeroa enkä omista puikkomittaa)
Ohje: Novitan sivuilta "Tossut". Koko vähän pienempi kuin ohjeessa.

Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että sukat (hah) eivät mahtuneetkaan talvikenkiini. En kyllä edes yrittänyt.

Ehkä voisin ensi talvena ostaa huopakangasta ja ommella siitä vuorit kenkiin.

Reikämatto

Kylppärilinjalla jatketaan. Virkkasin tuollaisen pikkumaton edesmenneen setäni vanhoista collegehousuista leikatusta matonkuteesta. Virkkasin ensin pelkkää pylvästä, mutta näin matosta tuli tosi pieni, joten mies ehdotti, että tee siihen reikiä. Purin maton ja tein omasta päästä tuollaista "pitsiä" (eli reikiä), jolloin koko suureni vähän. Ja on tuo ehkä vähän hauskemman näköinenkin noin. Eihän tuo ole yhtä siisti kuin valmiista matonkuteesta virkatut matot, koska kuteessa on käännöskohdissa syntyneitä kulmia sekä paksumpia ja ohuempia kohtia (tunnustan, että virkkasin mattoon myös yhdet kalsarit), ja pitsin aukot eivät aina tahdo pysyä symmetrisesti auki. Mutta periaatteessa matto on kuitenkin ihan jees. Ja just sopivan kokoinen meijen kylppäriin. :)

Tein pääsiäisen aikoihin miehen kummitytölle tuollaisen pupun. Idean sain jo viime vuonna Jatan blogista, mutta toteutus vähän viivästyi. Tein pupun niistä materiaaleista, joita kotoa löytyi. Ei ollut huopaa, ei sopivan paksuista puuvillalankaa. Liimakin meinasi pettää. En ole ihan niitä kovimpia askartelijoita. ;) Ilmeisesti tyhjästä voi kuitenkin nyhjäistä jotain, ja lopputulos oli ihan veikeä. Eri asia on sitten se, kuinka kauan tuo pysyy/pysyi kasassa...