Syyskesän kukkasia

Tällä kertaa ei mitään käsitöihin liittyvää. Kiitos ja anteeksi.

Otin viime viikonloppuna paljon kuvia kotikodin pihapiiristä. Täällä kerrostalossa asuessa ei pääse nuuhkimaan syysleimuja tai keräilemään viinimarjoja, joten nekin asiat piti tietysti hoitaa noiden parin päivän aikana, kun olimme käymässä kotikonnuilla. Ehdin myös käydä avokin kummitytön synttäreillä, vierailla oman kummipoikani luona, nähdä kavereita ja sukulaisia, ihmetellä maalaismarkkinoilla ihmisvilinää, rentoutua mökillä, syödä marjoja (ja kerätä niitä mukaan) ja käydä mustikassa. Moneen sitä ihminen repeää kun oikein tahtoo. :)

Tässä hieman väriloistoa:

Punaisia viinimarjoja oli paljon.

Krassi on todella upean värinen kukka.

Olikos tämä petunia?

Tomaatit ovat alkaneet jo punastua. Söin yhden. Makoisa oli.

Ruiskukka. Ihan uskomattoman upean värinen.

Aah, syysleimuja. Tunsin kerran niiden tuoksun nenässäni, vaikka kukkia ei näkynyt lähimaillakaan. Eikä tainnut olla vielä edes kukinta-aika. Näitä on joskus saatava myös omaan pihaan. Ensin on tietysti saatava se piha.

Voi jestas. Ei miusta taida olla ikuisesti asumaan kerrostalossa. Onneksi ikkunalaudalla on ruukkubasilikaa ja chilin taimia, ne vähän lievittävät tämän multasormen kasvimaankaipuuta. :)

Synttärilahjoja

Äiskällä oli synttärit toukokuussa ja iskällä kesäkuussa. Kävimme avokin kanssa Kreikan-matkan jälkeen kotikonnuilla, mutta siiheksi en ollut ehtinyt tehdä mitään lahjoja, koska yritin silloin ennen matkaa neuloa ahkerasti pitsineuletakkia. Kävimme viime viikonloppuna pikavisiitillä kotikotona. Nyt miulla oli viemisiä. :)


Äiskälle tekemässäni hiuspannassa on sama pitsimalli kuin valkoisessa pitsineuletakissakin. Veljellä on tässä kuussa synttärit, joten hänelle ja iskälle virkkasin tuollaiset kännykkäpussit. Voi olla, ettei niille ole hirveästi käyttöä, mutta miehille on niin vaikeaa keksiä lahjoja. Ei viitsi aina tehdä sukkia. :) Ja nuo olivat ihanan nopeat tehdä, toisen tein autossa. Napit vein äiskän nappilaatikosta. ;)

Mainitsenpa minäkin, että edustimme kolmisen viikkoa sitten Vaasan kaupunginkirjaston neulekahvilaa Stundarsin käsityöläispäivillä. Sää oli mitä mainioin, ihmisiä kävi paljon katselemassa töitämme, ja seura oli aivan loistavaa. Kivaa oli!


Roosa tunika on edelleen puikoilla ja edistyy tuskastuttavan hitaasti. Taisin joskus vannoa, etten enää ikinä tee ohuesta puuvillalangasta mitään, ainakaan paitaa, ainakaan isoa paitaa. Mutta se taisi unohtua jossain vaiheessa...

Otin muuten kotikotona pihapiiristä paljon kuvia. Palaan niiden tiimoilta asiaan ehkä jo huomenissa.