25. maaliskuuta 2014

Kuulumisia

Niin se aika juoksee. Blogin päivitys on vähän takkuillut, koska mielessä on ollut noin tuhat muuta asiaa. Yritän parantaa tapani.

Kävimme kesälomalla Lapissa ja toimme kotiin ison kasan poron sarvia. Halusin hyödyntää niitä sisustuksessa, mutta hauskalla tavalla. En siis kaivannut meille mitään mökkityyliä (eli ei pelkkiä sarvia seinälle tai naulakkoa eteiseen tms.). Onneksi löysin Ravelrysta kivan ohjeen. Lopulta seinälle päätyi tällainen:




 Lanka taisi olla Novitan Kaikua, menekki noin puoli kerää. Ohje siis löytyi Ravelrysta nimellä My dear - a deer trophy. Ohjeessa myös sarvet on neulottu, mutta halusin tosiaan käyttää aitoja sarvia. Korvia piti vähän tukea rautalangalla, jotta ne pysyisivät kuosissaan. Iskä auttoi kiinnittämällä sarvet puiseen taustaan. Ai niin, muokkasin ihan vähän ohjetta ja neuloin päätä pikkuisen pidemmäksi. 

Yllä olevan jutun lisäksi olen työstänyt kaikenlaista muuta pientä. Tärkein niistä on kuitenkin vielä mahassa... jep jep, täällä odotetaan. :) Eikä pitäisi mennä enää kauan. Lähtö synnärille saattaa itse asiassa koittaa minä päivänä hyvänsä. Odotellessa olen mm. neulonut yhdet villapöpät:

 Ohje: Villapöpät, Ulla 01/08
Lanka: Novita Puro, 50 g

Äiskä neuloi toiset villavaippahousut eri ohjeella (en muista enää, mistä ohje löytyi), ja ompelimme yhdessä yhden taskuvaipan. Ei ollut ihan miun juttu tuo ompelu... muutaman kerran meinasi hermo palaa. ;) Ohje on kyllä hyvin simppeli, mutta materiaalit olivat jotenkin hirveen hankalia työstää. Onneksi sain ostettua serkulta ison kasan kestovaippoja, niin ei tarvitse niitäkään enää ommella. Ja tuo ommeltu vaippa on vastasyntyneelle ihan liian iso muutenkin. Villapöpien neulominen oli kyllä mukavaa, ja ajattelin tehdä vielä toiset, vähän pienemmät, samalla ohjeella. Tässä vielä kuva äiskän neulomista housuista ja siitä yhdestä ommellusta:





15. joulukuuta 2013

Rannekkeet

Puin yhtenä päivänä töissä 3/4-hihaisen työpaitani päälle samanpituisilla hihoilla varustetun neuletakin. No, ranteethan siinä jäätyi. Siis sisätiloissa. Mitäpä tuohon selittelemään, palelen herkästi. Tarvitsin siis rannekkeet. Jatkopalat. Lisähihat. Millä nimellä noita nyt haluaakaan kutsua. Hyödynsin taas kaikenlaisia riemunkirjavia jämälankoja ja sain lopputulokseksi ihan hauskat neulekaistaleet, joita voi käyttää myös tilanteessa, jossa takin hihat nousevat liian ylös (yleensä pyöräillessä), paita on lyhyttä mallia, ja ranteita paleltaa. Olen tähän asti käyttänyt tuohon tarkoitukseen säärystimiä (heh), mutta nyt on sitten sitä varten ihan omat rannekkeet!

Näitä voi käyttää kummin päin haluaa (siis resori voi olla ylhäällä tai alhaalla, tarpeen mukaan):




Käytössä ovat olleet ja varsin toimiviksi olen ne havainnut. 

30. lokakuuta 2013

Okrankeltainen ihanuus

Siis juttuhan on niin, että huiveja ei ole koskaan liikaa. Se on sitten ihan eri asia, haluaako käyttää aina vain sitä yhtä ja samaa, joka nyt sattuu olemaan vain niin älyttömän kiva. Tästä okrankeltaisesta huivista taisi tulla miun uusi suosikki. Vähän karkeahan se on, vaikka kastelin sen huuhteluainevedessä. Mutta lämmin se on kuitenkin, vaikka onkin reikäinen. Ja niin ihanan värinen!

Huivista tuli tosi uniikki, sillä olin kyllä jakanut lankavyyhdin kahteen osaan, mutta en ollut punninnut keriä, joten lanka loppui tietysti kesken. Onneksi sitä ei hirveästi huomaa (eikä se ainakaan käytössä haittaa). Toinen pää on siis vähän "pyöreämpi".

"Saa hymyilläkin vähän..."
Hihihii.
"Ota ny viel yks kuva."
Huivi meinasi lähteä lentoon tuulisessa säässä.


Malli: Lacy Baktus
Lanka: Pirkanmaan kotityön Pirkkalanka, yksi vyyhti

13. lokakuuta 2013

Puuvillaa

Löysin alkukesällä lankakorista edellisenä kesänä kesken jääneen neuleen. Se häiritsi niin paljon, että pakkohan se oli neuloa pois kuleksimasta. Kiva tästä tulikin, vaikka en ehtinytkään käyttää tätä vielä tänä kesänä kertaakaan. Kesäloma oli sopivasti elo-syyskuussa, ja työ valmistui loman alussa, mutta en enää tarennut pitää neuletta (missä helteet, missä?). Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että neuleen alle mahtuu vallan mainiosti myös ohut pitkähihainen.

Langat olen ostanut kirpputorilta. Pussillinen ekolankaa olikin aikamoinen löytö, sillä koko satsi taisi maksaa kokonaiset kuusi euroa. Jos kaikki vyötteet ovat tallessa, puseroon meni viisi kerää, ja lankakoriin jäi vielä neljä kerää.




Malli: Naisen kaarrokepusero, Moda 4/2009
Lanka: Marks & Kattens Eco Baby bomull, 250 g (?)

11. heinäkuuta 2013

Väriä, kiitos

Turkoosi on ihana väri, samoin pinkki. En osannut valita, kummasta kankaasta tekisin uudet tyynyt makuuhuoneeseen, joten tein molemmista. Valkoista päiväpeittoa vasten ne näyttävät melko raikkailta. Vaaleanpunainen isoäidinneliötyyny on tehty pari vuotta sitten, ja sininen päällinen on ostettu joskus jostain. Turkoosi kangas on Anttilasta ja raidallisen taisin löytää Kontista.


Mikäs sen ihanampaa kuin kesä ja pirtsakat väriyhdistelmät!

Tauluhyllyn pionikuvat on otettu vanhalla pokkarilla, joten kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta olkoot nyt tuossa toistaiseksi, kun sopivat väreihin. :)


Lankakorissa odottaa eräs pingotusta vailla oleva vaatekappale. Jospa saisin sen kohta tännekin...

28. toukokuuta 2013

Kerrankin ajoissa...

...vai erittäin pahasti myöhässä? Sovitaan vaikka niin, että olen ajoissa, ja myssy valmistui tulevaa talvea ajatellen. Kröhöm.

Taas yksi tekele, joka kuuluu sarjaan "ei tullut ihan sitä mitä piti". Kiva tästä tuli, tykkään oikeastaan tosi paljon. Myssy on neulottu kokonaan jämälangoista. Välillä vähän mietitytti, saanko kierroksen neulottua vai loppuuko lanka. Jännitystä elämään. ;) Mallia katsoin täältä, mutta en seurannut ohjetta sen tarkemmin, otin vain muutamia pieniä kuvioita mukaan. Olen neulonut tosi vähän kirjoneuletta, mutta ihmeen kiltisti silmukat käyttäytyivät. En nyt enää muista, mistä tuon silmien aloitusmäärän tempaisin, mutta sitä olisi ehkä pitänyt miettiä uudestaan. Tai sitten olisi pitänyt kaventaa heti resorin jälkeen. No, jälkiviisaus paras viisaus. Kavensin lopulta valmista myssyä vähän (eli taakse tuli sauma), jonka jälkeen myssy istui paremmin päähän. Tällainen siitä tuli:

Pöö


Ei tullut sitä köyhän naisen windstopperia, jota tuosta alun perin kaavailin. Tarkoitus oli siis vuorittaa pipo, jos siitä olisi tullut pipo. Mutta kun siitä tuli myssy, niin antaa olla. Ensi vuonna uutta yritystä. ;)

Jokohan nämä talvineuleet jo loppuisivat...

10. toukokuuta 2013

Huopatossut kevään kunniaksi

Sain talvella ihan loistavan idean. Ajattelin tehdä uusiin talvikenkiini lämpimät huopavuorit, koska vaikka kengät ovat uudet ja melko lämpöiset, ilmeisesti mitkään sukat eivät riitä lämmittämään varpaita, kun ulkona on - 20 astetta pakkasta ja alla polkupyörä. Etsin ohjetta hakusanalla "sukat", mutta löysin vain "tossujen" ohjeita (mielessäni sukat ovat kapeammat kuin tossut). Valitsin yhden ohjeen ja aloin neuloa. Neulomisessa menikin vähän aikaa, kun piti neuloa sellaiset sukat, joihin olisi mahtunut noin kolme jalkapalloa (en testannut). Ikävin homma taisi olla muovipussien harsiminen sukkien sisäpinnoille, etteivät ne huopuisi kiinni. Lopulta pyykkikoneesta löytyi vallan mainiot pikkutöppöset, jotka sopivat jalkaani kuin nenä päähän. Ihanat! Lämpimät! Ja aika pirtsakan värisetkin.


Ennen...




...ja jälkeen.


Lanka: Novita Huopanen, 200 g
Puikot: Isot (tuotu Kiinasta, puikoissa ei lue numeroa enkä omista puikkomittaa)
Ohje: Novitan sivuilta "Tossut". Koko vähän pienempi kuin ohjeessa.

Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että sukat (hah) eivät mahtuneetkaan talvikenkiini. En kyllä edes yrittänyt.

Ehkä voisin ensi talvena ostaa huopakangasta ja ommella siitä vuorit kenkiin.