Hihatin

Tällaisen tein tuossa männäviikolla:

Malli: Omasta päästä, inspiraationa Little silk shrug
Lanka: Schachenmayr Nomotta Idena Plus, noin 120 g
Puikot: Kolmoset, kai (tai jotain sinnepäin, puikoissa ei lue...)

Eli hihattimen. Tai mikä lieneekään, mutta ihan käyttökelpoinen siitä tuli kuitenkin. Tälläkin kertaa tuli kiire, sillä tarkoituksena oli neuloa tekele valmiiksi lauantaisiin serkun häihin mekon seuraksi, ja jostain syystä ehdin aloittaa työn vasta viime maanantaina. Taas oli siis tuo maaginen viikko aikaa neuloa (joo ei enää ikinä...). No, päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten mekon seurana olikin Fifi-huivi eikä hihatin, mutta eipä tuo haitannut. Eiköhän tälle ole muulloinkin käyttöä. :) Tosiaan inspiraation sain Little silk shrugista, joka on todella kaunis, mutta en saanut ohjetta käsiini ajoissa (kirjastossa olisi, mutta se on lainassa), joten päätin kokeilla ihan perus-sileällä neuleella. Tein muutaman levennyksen "vartalo-osaan" (eli keskiosaan), mutta muuten neule on erittäin simppeli. Ja tosi kiva. :)

Valmis

Sain kuin sainkin pitsineuletopin valmiiksi. Aloitin neulomisen sunnuntaina ja sain kappaleen torstaina automatkalla valmiiksi. Perjantaina en ehtinyt tehdä neuleelle mitään. Lauantaina päättelin langanpäät ja tänään ehdin virkata reunat (ohjeessa ei näin sanottu, mutta mielestäni reunasta tuli siistimpi näin). Topista tuli ihan kiva. Tykkään mallista edelleen, ehkä juuri noiden leveiden olkainten ansiosta. Niistä tuli virkkauksen jälkeen tietysti vielä himpun verran leveämmät. Ei aina jaksa pitää naruolkaintoppeja... Ja pitsimalli on myös mielestäni aika nätti.



Lankaa jäi tämän verran:


Onneksi jäi noin vähän, koska tarkoitus oli saada lanka tuhlattua ainakin melkein kokonaan. Menekistä en osaa tarkasti sanoa, sillä tuosta langasta olen joskus neulonut jotain, josta ei sitten tullutkaan mitään. Purin tämä tekeleen viime keväänä, koska lanka oli kuitenkin ihan mukavan tuntuista (suurimmaksi osaksi puuvillaa, luulisin). Kastelin, kuivasin, vyyhditin ja kerin langan, ja tuloksena oli kaksi isohkoa kerää (ja kaksi minikokoista), joiden painoa en tiedä tarkasti. Minulla oli vielä jemmassa yksi kerä (50 grammaa) markka-aikana jostain marketista ostettua Miami-nimistä lankaa (90% puuvillaa, 10% polyesteriä), joka tuntui hupenevan hetkessä. Kerissä oli siis luultavasti vähän enemmän lankaa, jotain 50 ja 100 gramman väliltä. Kerillä oleva lanka oli kai tuota samaa Miami-lankaa, vaikken uskallakaan mennä takuuseen asiasta. Isot kerät ja tuo 50g Miamia menivät siis kokonaan, ja minikeristä toisesta otin lankaa reunan virkkaukseen. Sellainen tarina.

Sangen tiukka aikataulu johtui kirjastosta, joka omistaa lehden, jossa ohje on. Lähdimme Miehen kanssa ajamaan torstaina kotikonnuille, enkä viitsinyt ottaa lehteä mukaan... Lehti on Novitan kesä 2008, malli on numero 54.

Kunnianhimoinen yritys

Haluan vielä korostaa, että tämä on nimenomaan yritys. Otsikoksi olisi yhtä hyvin voinut laittaa "Epätoivoinen yritys". Päätin siis yrittää neuloa pitsineuletopin vajaassa viikossa... Tällä hetkellä tekele näyttää tältä:


Kiirettä pitää. Jännityksellä odotan, kumpi loppuu ensimmäisenä, lanka vai aika. Vai pinna. (Tosin pinna ei kai lopu, vaan katkeaa. Terveisin nimim. Kielipoliisi...)

Topin valmistumista (?) odotellessa muutama vanhempi työ. Tykkään hiuspannoista, kun pitkätukkaisena en oikein voi pitää hiuksia auki ilman että jokin pitää niitä kurissa. Tein Molly's Headbandin jonkin aikaa sitten ohuesta puuvillalangasta, joten tästä tuli aika kapea. Paksummasta langasta tehtynä panta olisi varmasti leveämpi. Ehkä teen toisen joskus. (Huomaa "lavastettu" kuva; jos tukka on kiinni, mitä varten panta on..? No, onhan se tietysti ihan kiva lisä kampaukseen. Tykkään kyllä kovasti pannastani.)


Tajusin kerran, että jääkaappimme ovessa on vain kaksi jääkaappimagneettia. Mitä tekee käsityöihminen? Väkertää magneetit itse. :) Toki itse magneetit on ostettu kaupasta, mutta ompelin tilkuista pieniä sydämiä, täytin ne ja liimasin magneetit taakse. Tadaa! Yksilöllisiä (joskin hieman Tildamaisia) jääkaappimagneetteja.


Oivallus keittiössä, osa 1: Tein perjantai-iltana lämpimän salaatin kaalista, porkkanasta, omenasta, sipulista, nuudeleista ja suolapähkinöistä (ja mausteista). Otin muutaman kaalinlehden talteen ja keksin tarjota salaatin lehdiltä. Mies pisti paremmaksi: hän keksi rullata kaalinlehden salaatin ympärille, jolloin syntyi "rullasalaatti" (vrt. rullakebab, nam). Kätevää! Kaalinlehdillä voisi korvata myös vaikka tortillat, jos haluaa välttää valkoista jauhoa. Hyvää oli. :)


Kävin lenkillä ja löysin kukkasia.

Kesä jatkuu yhä, vaikka aina ei siltä tunnukaan.

Kesälomareissu

Kävimme viime viikolla avomiehen kanssa kesälomareissulla Turussa. Vajaaseen kolmeen päivään mahtui auringonpaistetta, hyvää ruokaa, jokilaivoja ja paljon museoita. Vierailimme Turun linnassa, Suomen joutsen -laivassa, Luostarinmäen käsityöläiskorttelissa ja Turun tuomiokirkossa. Ennen Turkuun saapumista ehdimme piipahtaa myös Naantalissa. Vanhassa kaupungissa olisi ollut kiva viettää enemmänkin aikaa, mutta tällä kertaa emme ehtineet jäädä ihailemaan kaupunkia. Ehkä sitten joku toinen kerta. Koko reissu onnistui tosi hyvin ja kivaa oli. :)

Turun linnan pihalle oli helppo kuvitella keskiaikaisia ritareita ja linnanneitoja... Tykkään lukea Kaari Utrion teoksia, joten käynti linnassa oli erittäin mieluinen.

Suomen joutsen -laivassa oli ihan kiva käydä, vaikkei se ollutkaan ihan niin mielenkiintoinen kuin vaikkapa Turun linna tai Luostarinmäen käsityöläismuseo. Luostarinmäen kortteli on siis se osa Turkua, joka säästyi palolta vuonna 1827. Opastetulla kierroksella saimme paljon tietoa alueen historiasta (suosittelen muuten opastettua kierrosta myös linnassa ja tuomiokirkossa; etenkin tuomiokirkon opas oli erittäin asiantunteva).

Historian havinaa käsityöläiskorttelissa...

Jokaisen suomalaisen kotikirkko eli Turun tuomiokirkko.

Matkalla Turkuun poikkesimme Korian ABC:lle, jonka Novitan myymälästä ostin vähän lankaa.

Jussia sukkiin ja Helen-lankaa vaikkapa pipoon ja lapasiin. En vieläkään ostanut puuvillalankaa himoitsemaani tunikaan, koska langat vaikuttivat jokseenkin kalliilta (mitä, tehtaanmyymälässä..?). Pitänee vielä etsiskellä sitä oikeaa lankaa... Tunikasta ehkä lisää tuonnempana.

Olen minä vähän neulonutkin. Automatkoille en yleensä ota mitään "vaikeita neuleita", eli sellaisia, joita pitää koko ajan seurata ja pitää paperilla kirjaa kerroksista. Siksi nytkin mukana oli viime postauksessa esiteltyjä kirppikseltä löytyneitä lankakeriä ja sukkapuikot. Tuloksena tämä:

Ensimmäistä torkkupeittoon tulevaa tilkkua siis neuloin autossa, mutta kotona vasta viimeistelin, hidas kun olen (höh, eihän sitä koko ajan jaksa autossakaan neuloa, välillä pitää katsella maisemia ;) ). Meinasin tehdä mahdollisimman helppoa neuletta eli ainaoikeinneuletta. Tätini on tehnyt ainakin pari tilkkupeittoa vastaavanlaisista tilkuista, ja ne peitot ovat aivan ihania. Tilkut ovat telkkarineuleita parhaimmillaan. :) Toista lappua aloittelin viikonloppuna. Peitosta taitaa kyllä tulla ikuisuusprojekti...

Toinen telkkarineule näyttää tältä:

Eli ei vielä oikein miltään. Tämä on se raakile, josta taisin aikaisemmin jo mainitakin. Etu- ja takakappaleet ovat valmiina, nyt pitäisi alkaa väkertää hihoja. Sileä neule on vaan joskus melkoisen puuduttavaa...